Partion puolesta

Viime eduskuntavaaleissa mietin pitkään ketä äänestäisin, koska en ole ikinä erityisemmin politiikasta välittänyt. Mielestäni edustajan pitäisi tukea omia ajatuksia ja arvoa. Intoa tai jaksamista ei ollut ollenkaan ruveta käymään ehdokkaita ajatuksineen läpi. Ensimmäinen ajatukseni oli valita ehdokas vain arpomalla, seuraava nimen perusteella ja viimeinen naamankomeuskertoimella. Ei ehkä parhaat ajatukset...

Halusin kumminkin vaikuttaa ihan oikeasti asioihin ja tutkin asiaa tietokoneeltani. Tunti netin selausta ja löysin suomen partiolaisten nettisivuilta partioehdokkaat. Tässä se oli. Nopea päätös. Mielessä oli että jos on sama harrastus täytyy ehdokkaan olla jotenkin samalla aaltopituudella omien ajatusteni kanssa. 

Rehellisesti olen sitä mieltä, että mitkään vaalikoneet eivät toimi, ainakaan tälle nuorelle äänestäjälle. Itselläni ei ole halua tehdä sellaisia vaan saada se päätös tehtyä todella paljon helpommin. 

Parin viikon päästä on seurakuntavaalit. Yritin jo etsiä itselleni partioehdokasta, mutta valitettavasti sellaista ei omalla asuinkunnallani ole. Partioehdokkaita ympäri Suomea onneksi oli vaihtoehdoissa. Itseäni ei kiinnostaisi mukaan lähteä, mutta kunnioita partioehdokkaita. Suuret vaalinnat elämässä ei turhaan saa olla liian vaikeaksi tehtyjä. Aamulla tuli uutinen että intin tuvat uusitaan, tästäkin uutisesta olin ihan tajuttoman innoissani. Vihdoinkin pojat saa kunnon ajat. 

terveysherkku

Olen aina mieltänyt puuron syömisen todella terveelliseksi, vaikka en ymmärrä mitään kaikista kuitu- ja terveyshömpötyksistä. Olen tosi huono keittämään ja valmistamaan puuroa alusta asti. Keittämiset ovat jääneet lähinnä jouluun ja pariin harvaan kertaan. Nuorempana pikapuurojen maut eivät olleet houkuttavia, koska mielikuva oli vetinen liisteri. 

Tänä syksynä instagramin feediä selatessani silmiin osui uusi Elovenan minuuttipuuro makuna korvapuusti. Odotus oli, että kaurahiutaleiden joukossa olisi ollut korvapuustin paloja, jouduin tyytymään vain hiutaleiden seassa oleviin pullan mausteisiin. Voisin uudestaan ostaa, mutta ei täysin pääsyt ensimmäiseksi listalleni. 

Tällä hetkellä omasta kaapistani löytyy Elovenan pikapuuroista valkosuklaa-mansikka, korvapuusti ja piparkakku. Tänään Prismassa kuivatuotteiden hyllyvälissä katseeni kohtasi uuden pikapuuro maun kanssa. Tällä hetkellä odotan joulua aivan uskomattoman paljon, ja yritän saada kaikki joulun upeat tuoksut sieraimiini. 

Löysin vihdoin sen maun mitä olen odottanut. Se on kausimaku, joten tiedän että en saa sitä aina. Sama on myös jouluomena limonadissa, en pidä yhtään muiden limsojen mauista. Jouluomppoakin saan vain puolet vuodesta. 

Tämä piparkakku maku jää ehdottomasti omaksi suosikikseni ja hyvää kakkossijaa ylläpitää omena-kaneli. Pieni paha tapa itselläni on aina lisätä puurolautaselle teelusikallinen sokeria. Piparkakkumakuun ei tarvinnut lisätä. 

Itse en kyllä pakkauksen Elovena tytöltä ulkonäöllisesti näytä, mutta sama maku puurojen suhteen meillä näköjään on. Piparkakku annospikapuurolle antaisin viisi tähteä viidestä. Puuro sisälsi oikeita piparkakkujen paloja ja siten oli aivan älyttömän herkullista. Paketti sisältää kuusi minuuttipuuropussia. Pussin sisältö kaadetaan lautaselle, hiutaleiden päälle kaadetaan 1,5dl kiehuvaa vettä. Pienen sekoittelun jälkeen tästä puuro on valmis nautittavaksi. Sie et tuu pettymään. 

äänestin

Vaalien alla usein puhutaan nuorison innottomasta äänestämisestä. Tänä vuonna itse olin kuitenkin asiasta älyttömän innoissani ja ajattelin kerrankin voivani vaikuttaa. Tiedän että välttämättä yhden ihmisen ääni eteläsuomesta ei välttämättä vaikuta, mutta ei se haittaakaan voi. En ole millään tavalla kiinnostunut politiikasta vaan annoin ääneni googlettamieni tietojen mukaan ja intuition kautta. Partio lehdessä oli juttu tunnetuista entisistä partiolaisista, joten googletin asiaa. Selvisi että Niinistöllä ja itselläni on jonkun verran samanlaiset arvot ja ajatukset elämästä. Niinpä päädyin äänestyskopissa antamaan oman ääneni hänelle. Vaalien aikana, tulos ei pahemmin vaikuttanut silloin elämääni. Tietenkin olin tyytyväinen kansan päätökseen.

Nyt lokakuussa 2018, melkein vuosi on kulunut on kulut viime presidentin vaaleista. Vuoden kuluessa en edes muistanut koko asiaa, eikä se siten edes vaikuttanut omaan arkeen. Olihan meillä huippukokous, saatiin suomeen ensimmäinen vauva ja työ nuorten syrjäytymisen ehkäisyksi.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on mielestäni erittäin tärkeä asia ja yksi hyvistä keinoista siihen on juuri partioharrastus. Ehkäisyä saadaan aikaan järjestämällä esimerkiksi partion kokeilumahdollisuuksia (avoimet metsäretket), leiri ja retkeilyvarusteiden hankkiminen vähävaraisille ja leiri tai  tapahtuma stipendien kustantaminen.

Tänään luin suomen partiolaisilta kolme päivää sitten ilmestyneen uutisen. Huusin asiasta innoissani kotona. Sauli Niinistö päätti jättää vaalikampanjastaan ylijääneet rahat nuorten syrjäytymisen ehkäisyksi. Siispä 80 000 euroa sai Suomen Partiolaiset. Partion saama lahjoitus käytetään lyhentämättömänä vuosien 2018 ja 2019 syrjäytymisuhan alla olevien nuorten ja lasten harrastustoiminnan tukemiseksi. Kui siistiä. Itse koin äsken uutisen lukiessani että nyt näin oman äänestykseni vaikutuksen ja sen kuinka kannatta oli kirjoittaa numero lappuun. Oma lippukuntani tuskin saa osuutta rahasummasta :D, mutta toivon että tämä panostus näkyy jotenkin Suomen Partiolaisten toiminnassa tulevaisuudessa.


 Uutinen lahjoituksesta

   

Epäilys lihattomasta

Pari viikkoa sitten purjehdusreissullani oli mukana kasvissyöjä. Itse en ole siis kasvissyöjä, ja olen todella vähän tutustunut uusiin erilaisiin lihan korvaaviin ruokavaihtoehtoihin. Omasta mielestäni partiossa kasvissyöjät voivat olla hankalia, mutta kyseisellä purjehdusreissulla se oli erittäin helppoa. Reissulla perjantaina söimme tortilloiden sisällä mifua. Eli kotimaisesta maidosta valmistettua maitoproteiinia sisältävää ruokaraetta. Kyseinen mifun syönti oli itselleni täysin uusi kokemus ja ennakkokäsitykeni mifusta oli että ruokarae on kuin raejuustoa. Aiemmin olen härkistä syönyt, koostumus ja maku ei käynyt itselleni ja sitä ei siis ole enää lautaselleni päätynyt. Mifuja on olemassa kolmea eri sorttia välimeren tomaatti, meksikon pippuri ja uutuus sweet & sour. Valikoimasta löytyy myös miedosti suolattu original.

Reissulla söin siis lusikallisen välimeren tomaatti mausteista mifua, itsehän olen siis allerginen tomaateille, jonka takia maistaminen jäi yhteen lusikkaan. Maku oli hieman kuminen, mutta ajattelin että annan kotona ruoalle vielä uuden mahdollisuuden ja onneksi annoin.

Mie perjantaina törmäsin uudessa upeassa remontoidussa Kotkan citymarketissa kylmä hyllyyn, missä oli uutuus tuotteita. Hetken pohdinnan jälkeen kauppakorissa oli purkki uutta valion mifu sweet&souria. Resepteistä mulla ei ollut hajuakaan, ajattelin googlettelevani netistä ja tekeväni ohjeen itselleni sitä kautta. Lauantaina päädyin tekemään rakeesta pastaa. Erilaiset pastat on täysin omia suosikkeja. Jos minulta kysyttäisiin söisin koko ajan pelkkää pastaa sipaisulla voita. Olen varmaan entisessä elämässäni ollut joku pastakriitikko.

Avatessani purkkia, missä rakeet olivat, ensimmäiseksi yllätti koostumus ja tuoksu. Itse en kovin välitä liian mausteisesta ruoasta, mutta tuoksu parani mifua hieman paistaessa pannulla. Katsoin netistä ohjeen hapanimelä kastikkeeseen, paistoin mifuja pannulla, heitin keitetyt pastat sekaan ja lisäsin vähän sitruunamelissaa. Lopulta laitoin kaikki samaan astiaan ja ruoka oli valmista ja se oli ihan älyttömän hyvää. Ruoka valmistui helposti, nopeasti ja yllätti itseni ihan täysin sillä kuinka herkullista se oli. Itselleni yllätyksen teki vielä ruoan jälkeen purkista lukiessani että mifu on laktoositonta. Sain siis viettää lauantai yön muualla kuin omissa kaasuissani. Ehdottomasti syön muitakin erimakuisia mifuja tulevaisuudessa. 

Usko itteen

Minä tänään googlettelin Saaristolaivurikurssin koetta ja olin kauhuissani. Olin viime viikonloppuna partiokavereideni kanssa purjehtimassa Pitkäluotoon ja seuraavana päivänä sieltä takaisin Sapokkaan. Lauantain menomatkan jouduimme ensimmäistä kertaa kaikki purjehtimaan neljä tuntia kaatosateen alla. Sitä kokemusta ei helposti muut saa. Illan myöhäisinä tunteja tyttöjen kanssa pohdimme osallistumista veneilykursseille. Viimeisillä minuuteilla olimme kaikki ilmoittautuneita Kotkan opiston saaristolaivuri kurssille.

Tällä hetkellä läpipääsy viime vuoden kokeesta olisi ollut täysi mahdottomuus. Pitää toivoa että joulukuun jälkeen tilanne on täysin päinvastainen. Kurssiin sisältyy matemaattinen maantieto, merikartta ja sen käyttö, kompassi ja sen virheet, optinen paikanmääritys, reittisuunnittelu, vesiliikenteen säädökset ja navigointi. Omalla kohdalla suurin pelko ja ongelmantuottaja voi olla matematiikka. Luulen että tällä kertaa nätisti hymyily ei riitä.


Kurssin suorittaminen ei tunnu olevan ongelma. Mulla on kolme kaveria samassa veneessä samaan aikaan, joten ongelmat ja vaikeudet helppo jakaa ja ratkaista yhdessä.
Maanantaina alkaa opiskelu ja joulukuussa pitäisi olla valmista. Joulukuulle jää vain kokeen läpäisy ja sitten ollaan haavetta yhden askeleen lähempänä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Maalia?

Vaikka luonne ei siltä vaikuta,olen iältäni kuulemma aikuinen. Jostain syystä olen sitä mieltä että aikuiset ei saisi enää haaveilla tai olla suurella halulla oppimassa uutta asiaa harrastuksen parissa. Mulla vähän niinkuin vahingossa kävi silleen. Satahanka meripartioleirillä vietin paljon aikaa lippukuntani nuorten naisten kanssa, mutta oli kyllä ihan älyttömän mukavaa. Lähtiessäni Satahangalla pohdin että nyt on aika tehdä elämässä isohkoja päätöksiä. Mielestäni teltassa illalla hiljaa makuupussissa on paras aika miettiä asioita. Ajatus oli hyvä, toteutus ei niin. 

Yhdelle asialle mie sain varmuuden. Sen asian takia tein äsken hieman nettishoppailuakin. Jos samaan asiaan kerta pystyy minua nuoremmatkin ja vieläpä aiemmin, niin fakta on että meidän partiolippukunnalla on kolme tulevaa uutta ensimmäistä naiskipparia. Mietin asiaa että miksi jonkun pitäisi olla pelkkä ensimmäinen Olaven naiskippari? Sählimiset ja onnistumiset on paljon hauskempaa kokea yhdessä kolmin. Toki me opitaan kaikki eri tahdissa ja ei tietenkään päästä samoihin aikoihin aina opettelemaan. Ei vitsit mie en kestä, kui siistiä. Viime torstaina kisoissa näin vaaleanpunaiset paukkuliivit yhdellä veneessä. Ne nähtyäni olin myyty, äsken hinnat nähtyäni netissä en enää ollut. Myönnän että värit ja ulkonäkö on mulle iso juttu. Tuollaisella asialla niillä ei pitäisi olla isoa väliä. Lopulta tyydyin tummansiniseen. Voihan ne maalata, eiks niin? 

Heti paukkarit ostettuani menin instagramin ja facebookin ihmeelliseen maailmaan ja raivostuin. Itse en yhtään pidä kohdennetusta mainonnasta. Olin juuri eri nettikaupasta tehnyt ostokseni ja olin tyytyväinen, enkä siis halua heti nähdä saman tuotteen mainontaa eri nettikaupasta. En vain pidä siitä ajatuksesta että joku seuraa mitä teen netissä ja heti tulee samanlaisen tuotteen mainoksia eri sivustolta. Tässä toki pissin omaan muroihini etten käyttänyt esimerkiksi yksityistä selailua. 

Perhe partiossa vai partioperheessä

kuva1.Tiedän monia lähialueenkin partioperheitä, missä vanhemmat ovat partiossa ja myöhemmin tuoneet kaikki lapsensakin partioon. Munkin molemmat vanhemmat ovat partiota harrastaneet, eivät onneksi enää leireile tai ole toiminnassa viikoittain. Olen aina ajatellut että leireily on mun ihka oma juttu. Kiinnostus partiosta ja halu auttaa kaikessa kuuluu siihen että oma lapsi valitsi tämän elämäntavan.  Olen ihan varma että oma aikuinen auktoriteetti häviää kun äiti olisi vieressä. Kaupungillakin äitiin törmätessä ensimmäiseksi äiskä nostaa paitaa ettei tissit ole liian tyrkyllä. Leirilläkin voisin hyvin kuvitella kuinka kuulisin useasti siitä että olen taas hukannut jonkun asian. 

Olin viikon leirillä, enkä muistanut viestittää kotia kuin pari kertaa. Kortin sentään lähetin. Tässä kohtaa se että vanhemmat ovat olleet partiossa on hyvä asia, koska he tietävät että ei ehdi tai muista edes ajatella mitä partiokuplan ulkopuolella tapahtuu. Partiokuplaan kuuluu väsyneet jutut kavereiden kanssa, liian suuri sokerihumala, likainen olo ja tarkka päivärytmi, mikä kotiin päästessä levähtää käsiin. Leiriltä palatessa eteisen kynnyksen ylittäessä kiukku siitä että kupla puhkeaa alkaa. Itse yritän pitää kuplaa vielä ainakin päivän olla purkamatta tavaroita, fiilistellä leiribiisejä ja varmistamalla että vähintään koiranikin tietää mitä tein ja söin milloinkin. Muutenkin kuin astiapyyhettä haistamalla. 

1. Kuvassa yritin kuivattaa pyyhkeen lapion nokassa, idea oli mainio. Tulos ei kehuttava...

Jos joskus jonain päivänä hankin omia muksuja, pidän huolen että partiota ainakin kokeillaan, pakko ei ole jäädä. Pienenä ollessani partiossa muistan vaelluksilla toivovani vanhempieni hyppäävän edessä olevan puun takaa halaamaan minua. Olisihan se nyt vain velvollisuus tulla keskelle arkiviikkoa Lappiin lapsen takia. Vuonna 2011 koin elämäni pahimman ukkosmyrskyn keskellä metsää. Muistan etten ikinä ole ollut niin paniikissa ennen sitä, mie selvisin. Ihan ite. Hämeenlinnassa Evon metsän leirisuora on varmaan yksi pahimmasta paikoista pöly allergikoille. Itse en ole, mutta viikon jälkeen nenästä tuli mustaa räkää. Viimeisenä yönä, kun leiri räjähti, myös minä räjähdin. Äiskän vessan sai seuraavana päivänä oksentaa täyteen pölyä... Hullua kuin minus on kestämistä

Partiodarra

Yö Loviisan laivasatamassa

Se pärähti illalla pahempana kuin ikinä aiemmin. Ensimmäiset unet tuli jo autossa kotimatkalla, itse en ollut ratissa muiden turvaksi. Seksihelteet onneksi loppui Rönnäsissä pariksi viimeiseksi leiripäiväksi. Helteet pakottivat pitämään omasta hygieniasta parempaa huolta kuin millään leirillä partiourani aikana. Hiukset oli puhtaat useampia päiviä viikosta vaikka ''suihkun'' vesi oli aivan jääkylmää. Suomalaisille partiolaisille se oli ihan luksusta. Saatoin vähän ärähtää asiasta valittaville ulkkari tytöille:D

    Plussia
    - Paras hygienia ikinä partiossa
    - Ei satanut pisaraa enempää vettä
    - Sai niin monelle nimelle kasvot ja äänen
    - Olin pätevä ja sanavalmis
    - Olin ylpeä meidän lippukunnasta
    - Sai nauraa aamuun saakka
    - Akut puhelimeen kesti
    - Sain pari korttia
    - Vaatteet riitti

    Miinuksia
   - Ajoittainen nälkä
   - Napit jäi kotiin, joten jäätävä himo kuunnella musiikkia
   - Oli huono idea raahata kuudet kengät
   - Kotona on syksy
   - Punkin purema ja poisto

Vois ensi kerralla oikeasti pohtia tarvitseeko niin monta kassia


Eilen aamulla herättiin puoli yhdeksän Loviisan laivasatamasta. Edessä oli arviolta kuuden tunnin veneen siirtomatka Kotkaan omaan laituriin. Kolme täysin väsynyttä partiolaista. Vastaan matkalla tuli väylällä lilluva moottorivene, myöhemmin selvisi että merivartiosto oli onneksi tulossa pelastamaan heitä. Lähti muuten ihan jäätävän korkeat aallot suoraan ohittavasti työveneestä. Aallokossa oli mukana myös huonoa oloa, mutta yllättävän hyvin silti tultiin eteenpäin. Opin ehkä enemmän purjehtimaan kuin ikinä aiemmin tähän mennessä. Sai reilun viiden tunnin ajan rauhassa opetella että mikä tekee mitäkin. Itselleni opettavaisempi asia kuin perinteiset torstai purjehdukset. Jäi kaikesta ihan älyttömän hyvä olo että me tehtiin ja selvittiin tästä. Eilen ei matkan aikana satanut vettäkään, naama kyllä kärähti. Tästä on hyvä jatkaa pyjamassa koomailua.

Pinnan alla

Jokainen minua yhtään tietävä tietää että yleensä koko ajan selitys päällä tai vähän liikaa volyymia. Mie tiedostan asian ja haluan kovasti siitä eroon. Yleensä jos innostuu niin sen kuulee. Tätä kyseistä leiriä, mille lähden parin tunnin päästä, olen tehnyt tietokoneella jo reilu puolisen vuotta.

Itselle omaan telttaan illalla sammahtaminen ja untuvapussiin kaivautuminen on rentouttavaa. Vaikka mun oma ääni on paras ja hauskin, tykkään välillä olla ihan itsekseni hiljaa. Kotona ei tuollaisiin syviin pohdintoihin kykene, koska on aina joku radio häiritsemässä.
Munkin päästä löytyy jopa syviä ajatuksia. Aikoinaan kun oli kakskymppiset päätin ostaa itselleni kaikki uudet vehkeet, makuupussin ja alustan. Valitan mun ikää testikertojen vähyydestä.

Siinä suhteessa liian kova mukavuudenhalu löytyy, mien oo ikinä ollut missään partiossa ilman tyynyä (lapissa ei sentään). Mie oon ihan älyttömän innoissaan lähössä hangalle. Saa olla iha ite omis mietteis ja oman lippukunnan eli mun toisen perheen kanssa. Yleensä perheessä whatsapp laulaa samaa luokkaa ni molemmat voi nimetä perheeks.

Vaik en mie rahaa tästä saa:)

Monta yötä ja kuinka paljon tavaraa

Roihu korvikset

Tämä kysymys on hollilla tänään kun räjäytin leirikamppeet

 vierashuoneen lattialle, porukoiden tuodessa vielä lisää. Seitsemän yötä ja kahdeksan päivää on mun oloiselle naiselle, joka vaihtaa vaatteet monesti päivässä monimutkainen juttu. Kuulemma en ole ainoa joka lähtee ''selviytymään''. 

Tällä hetkellä Evolla, Hämeenlinnassa on Pääkaupunkiseudun partiolaisten (päpa, yksi suomen partiopiireistä) suuri partioleiri Kliffa18. Kliffalla on yli 6000 osallistujaa ja olen kateellisena katsellut jo snäppejä ja instagram päivityksiä leirillä. Onneksi sunnuntaina on jo mun vuoro. Mien yhtään malta oottaa. 

Mulla on hirveen hauskaa pitkästä aikaa kirjoittaa, nyt vaan on ollut töitä ja satahankaa ja turhan kuuma istua tietokoneella.  

Salaisuus tähän väriin on aurinko:D

Aina retkille sattuu liikaa tavaraa mukaan, mutta ikinä en ole tätä katunut. Vauvoista ei ole tietoakaan, mutta ostin jo Satahangalle kaksi pakettia vauvan peppupyyhkeitä. Oikeasti edullisempi ostos kuin pari pakettia savetteja ja ekologisempi. 

Roihulla 2016 ja nyt Satahangalla 2018 ensimmäistä kertaa itse pakkauslistoja täyttäessä huomasin toiveet biohajoavasta shampoosta. Kuulemma shampoossakin voi olla silikonia tai muovia. Siis what. Googlettelin asiaa ennen kauppaan menoa ja nyt toivon että shampooni on oikeanlainen.  

älyä päähän

Iltanuotiopaikka

 Olen aina pitänyt itseäni hiukan vähemmän älykkäämpänä kuin muut, mutta olen ylpeä siitä. Tulin lauantai iltana kotiin metsäleiriltä ja pohdin että mitä jäi tältä leiriltä käteen. Muutakin kuin likaa ja nokea. Yhtään yötä en makuupussissa päässyt nukkumaan mutta ihanasti päivä meni lasten kanssa uutta opetellessa. Seitsemän vuotiaat näkee maailman ihan eri tavalla kuin itse, se on fantastista kuulla.

Tiskatessani soppakulhoa, pohdin että tämä ei ehkä ole kaunein puoli partiossa. Tai kun tiskivedet roiskahti päälleni, mietin vain että saisinpa vaatteet pesuun ennen seuraavaa leiriä. Samalla jossain aivolohkossa loisti tyytyväisyys. Nyt on mun vuoro. Pienenä ollessani leireillä, muistan kun itse olin niin pieni ja avun tarpeessa.

Maailman söpöin muki, mikä mätsää lusikkaan

Olen miettinyt lähiaikoina itsekseni uusia sanoja ja sanojen tarkoituksia itselleni. Tänään opin taas yhden uuden. ''Kummeli'', ei se vanha sketsi sarja. Lippukuntani kesäleiri oli nimeltään kummeli, kun nimi julkaistiin pohdin pitkään nimen oikeaa tarkoitusta. En siis viitsinyt asiaa kysyä, tietenkään :D. Piiloblondi ei ainakaan myönnä tietämättömyyttään. Mitä siis kummeli tarkoittaa?

Kummeli on merimerkki. Aikoinaan kummelit olivat kivistä kasattuja valkoiseksi maalattuja pinoja, mitkä antoivat merellä suuntaa. Voisin sanoa olevani hyvä suunnastamaan maalla, mutta merellä se onkin ihan eri juttu. Kuullessani leirin nimen oikean merkityksen, ajatuksissani välähti. Aikuisenakin voi oppia ihan uusia asioita.

Teksti kirjoitettu lauantai iltana. Vaatteet ovat nyt pesukoneessa, ja odottaa huomista pyykkäystä. Tämä neiti kuittaa vaaleanpunaisiin lakanoihin.

partioauto

Meidän perheeseen muutti uusi auto pari kuukautta sitten. Hieno valkoinen pieni auto. Tällä hetkellä paksin sisällä on jo pari viikkoa asustanut mun kuorivaatteet ja makuualusta. Auton takakontti on siis Kotkalaisittain paksi. Sadetta siis ei ole näkynyt pariin viikkoon. Olen jo pari viimeistä vuotta tiukasti painoittanut sadetta kestäviin kuorivaatteisiin kuin sadevaatteisiin. Saappaat omistan, mutta ne ovat city saappaat eli kauniit merkki saappaat ja partiota varten kaapissa on kasa kakkaisia metsäkenkiä, jotka kestävät vettä.

Päädyin tähän ratkaisuun siksi että tavalliset sadevaatteet ovat pelkkää inhottavaa kumia, eivätkä hengitä yhtään. Vaatteita kannettaessa on myös käytännöllisempää panostaa yhteen hyviin kuin kahteen huonoihin. Kokemuksen taustaäänenä tiedät monet metsään muovipussissa hukkuneet kumisaappaat, parempi ratkaisu tuuletella jalkoja ja pitää vain yksiä. Itse olen sen verran mukavuuden haluinen että on ihana etsiä elämää helpottavia ratkaisuja.

Syksyllä tein saman homman avopuolison ulkovaatteille. Kävimme ensiksi tarkan keskustelun ja lopulta ostopäätös kallistui uuteen takkiin mikä kestää kaikkea. Suomessa kun ei voi valita vaatteitaan hienouden mukaan. Tottakai voi, mutta itse kaipaan elämään mukavuutta. Elämän mukavuus kulkee myös kotona arki elämässä. Talvisin kukkien virkaa toimittaa ikeasta ostettu teko kimppu. Meillä on vain tietty määrä aikaa eikä ikinä tiedä mitä huomenna tapahtuu, joten kaikista pitää ottaa mukavuus irti. Tämä on yhä psyykkausta itselleni pääsykokeista. Yksi elämäni jännimmistä päivistä.

ristiriita

En ole partiourallani aiemmin törmännyt isompiin stereotypioihin. Eräs tuttu ihmetteli että en ole ollenkaan mökki ihminen. Hänen mielestään asia että olen partiossa, mutta en halua mennä mökille missä ei ole sähköä tai juoksevaa vettä on ristiriidassa. Osa minusta ymmärtää asian ihmettelyä ja osa ei. Ehkä olen siitä erilainen partiolainen että haluan pyrkiä olemaan ihan tavallinen nuori nainen välillä.

Olen siis koko elämä asunut saariston läheisyydessä ja aina tottunut veneily kesiin. Toisaalta rakastan välillä olla partiossa viikon ilman somea tai kontaktia ulkomaailmaan. Porukassa missä kaikki ovat samassa asemassa ei välitä onko tukka likainen tai onko puhelimessa akkua. Samassa tilanteessa olevien kanssa en jaksa stressata mitä muut minusta miettivät tai ihmettelevät että en ole yhteyksien päässä. Aikoinaan olin lapissa viikon vaelluksella missä ei ollut viikkoon sähköä tai juoksevaa vettä. Puhelin oli koko sen viikon rinkkani ylätaskussa valmiina jos olisi jossain ollut kenttää. Viikon kuluessa ensimmäinen kenttä löytyi vasta torstaina ja soitin äidille olevani elossa (tirautin myös pari kyyneltä äidille että oli ikävä ja hiukan rankkaa). Kaikki lähipiiristä tiesivät olevani poissa ja sain loman kaikesta Kotkassa olevasta.

Miksi siis en viihtyisi mökillä ilman ''yleellisyyksiä''. Mökki yleensä yhdistetään sanaan loma. Minä yhdistän sanan loma rentoutumiseen. Rentoutuminen on stressitöntä aikaa, eikä tarvitse pohtia mitään. Lomalla haluan huolehtia itsestäni enemmän ja varjella ulkonäköäni esimerkiksi käyttämällä vihdoin kynsilakkaa, ottaa valokuvan ihan kaikesta (akut tarvitsee sähköä, eivätkä kestä ikuisuuksia lataamatta). Tähän pakko lisätä että vuosia sitten mulla oli rippijuhlat sunnuntaina ja lähdin maanantaina partioleirille kynnet laitettuna :D, kyllä kuulin niistä kommenttia mutta minut tuntien osaa olla ihmettelemättä sitä.

Merkkisadetta

Keulanainen palaa, kohta...

Aku Ankassa on Aku Ankan veljenpojat sudenpentuja. Tarinassa jos veljenpojat esiintyy partiolaisina, heidät usein tunnistaa paitojensa merkeistä ja killuttimista. Oikeassahan elämässä partiolaisia ei tunnista killuttimista, vaan huiveista kaulassa. Keskiviikkona olimme Katariinan puistossa viettämässä kauden päätös tapahtumaa. Meillä oli lasten vanhempia, pientä ohjelmaa ja lettuja. Letut oli kyllä pitkästä aikaa ihan äärettömän hyviä. En muistanutkaan kaivanneeni niitä niin paljon.

Partiossa merkkejä saa yleensä isommista tapahtumista, leireiltä tai ostamalla maakuntatunnuksia. Merkkejä voi usein ostaa myös ylimääräisiä. Äidille muistoksi tai vaikka swaippailtavaksi. Swaippailu tarkoittaa omien merkkien vaihtamista muiden partiolaisten kanssa. Itsellänikin löytyy paidasta kaksi venäläistä partiomerkkiä, mitkä swaippasin itselleni viime Satahangalla.

Merkki partiopaidassa

Itse arvostan eniten rakkaudella itsetehtyjä tai suunniteltuja merkkejä, kuin massa tuotannolla valmistettuja hopea kilkuttimia. Olen toiminut kaksi vuotta jo lippukunnanjohtajana, mutta tämä palkitseminen on vielä vähän opeteltavana.  Lippukuntamme tarpoja vartio Mursut halusivat jakaa johtajistolle merkkejä kauden päätös tapahtumassa. Olin erittäin otettu heidän ajattelevaisuudestaan johtajistoa kohtaan.

Itselleni Mursut ojensivat instagram merkin. Merkki symboloi sitä halua jolla olen pistänyt Merihaukkoja some kartalle. Se halu ei myöskään tämän kunnianosoituksen jälkeen ole häviämässä. Merkit ovat tärkeä konkreettinen tapa osoittaa toisille kiitosta tekemästään työstään. Omasta partiopaidastani niitä löytyy itselleni juuri sopivasti.

Akateemisesti

Viime Lauantaina heräsin kello 5.15 aamulla. Ei mulle todellakaan normaali aika. Autolla gpässän avulla huristelin kohti Eskolanmäen koulua. Akatemia partiotaitokilpailuissa oli yhteensä 39 joukkuetta ja kaksi sisujoukkuetta. Mun homma oli olla viestintävastaavana ja emännöidä vip vieraita. Vip vieraaksi lasketaan Suomen Partiolaisten edustajat, kaupungin edustajat ja lehdistö.

Aamusta ensimmäiset pari tuntia oli yleistä kiiresekoilua, jonka jälkeen lähdimme sisään tekemään tulosseurantaa. Kymmeneltä tuli kutsuvieraita, joiden kanssa lähdin kiertämään rataa ja näyttämään heille rasteja. Aikaisemmin jo aamulla huomasin että uusi Suomen Partiolaisten puheenjohtaja oli katsomassa kisoja. Hänet nähtyäni oli aivan pakko soittaa iskälle, että nyt ollaan ''julkkisten'' lähellä. Iskä vain käski rauhoittua. Tavallinen ihminen ihmettelisi, mutta mulle katto-organisaation johtajan tapaaminen oli merkittävä asia.

Mielestäni akatemia oli suuri ponnistus Kymenlaakson partiopiiriltä. Aikoinaan ollessani Ysp-kurssilla, kaikki eivät edes tienneet missä Kymenlaakso sijaitsee. Olin siinä hetkessä ylpeä kotkalainen, tai sitten en. Päiväni kisoissa rastimiehen roolissa kesti ilta seitsemään saakka, jolloin pääsin ajelemaan Kotkaan päin. Säät suosi, vaikka en enää päivetystä iholle tarvinnutkaan. Hauska päivä, ja itsellänikin jäi vähän kisahammasta kolottamaan.

Palkattomalla

Mulla on partiota takana jos jonkunmoista vuotta. Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut lippukunnanjohtajana. Pestiin astuessani asetin itselleni selkeät rajat. Viikossa ei harrasteta partiota viittä päivää enempää. Pois luettuna kisat ja retket. Tähän mennessä nämä rajat ovat toimineet oikein hyvin. Jos laskisin sisään rajoihin yksittäiset sähköpostit voisi sanoa että kettu kävi kolossa jo ensimmäisenä kautena. Halun että elämäni on täynnä muitakin ajatuksia kuin milloinkos huivia taas seuraavaksi tarvitseekaan. Vapaapäivänä vapaillaan ja partiossa ollaan sitten täysillä partiolaisia.

Olen odottanut sitä päivää kun toinen puolisko laittaa mun läppärin kiinni ja sanoo että tänään on jo kuudes päivä. Itse teen tätä partiointia omasta halustani, enkä siis saa minkäänlaista palkkaa partiosta. Bensoista korvauksia kyllä. Koen silti että partio ja partion aatteet näkyvät koti elämässä. Kaikilla ei ole termoksia keittiössä. Senkin olen ihan omalla rahalla ostanut.

Maksoin juuri 210 euroa maksavan partioleirin. Leiri tullaan järjestämään kesällä ja voin vain toivoa että silloin en ole flunssassa. Olen erittäin onnellinen tällä hetkellä siitä että minulla ei ole lapsia vielä. Omalle jälkikasvulleni haluan luoda pohjan päästä harrastamaan ja sen olen jo päättänyt että he ainakin kokeilevat partiota, jos partio ei maistu he voivat sanoa että ainakin on kokeiltu. Hyvin käydessä mulla on tulevaisuudessa kolme suurta leirimaksua maksettavana.

Äsämmiä

Tänä Lauantaina 19.5 Kymenlaakson partiopiiri järjestää sm partiotaitokilpailut Kouvolassa. Partiotaitokilpailut eli pt-kisat ovat vartioden välisiä maastossa tapahtuvia kilpailuja, joissa suoritetaan rasteilla partiotaitoihin liittyviä tehtäviä. Kisakeskuksena toimii Eskolanmäen koulu, eli kisa käydään siinä ympäristön metsässä. Kisa kantaa nimeä Akatemia, ja kisaa on tehty jo viimeisen puolentoista vuoden ajan lippukunnissa ympäri kymenlaaksoa. Tässä kisassa myöskin on omat rastit sisujoukkueille. Sisupartiolaisia ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman tai pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia

Mie muistaakseni viime syksynä joskus Syyskuussa ilmoitin olevani halukas lähtemään tekemään Akatemian viestintää. Myöhemmin musta tuli Amanuenssi. Amanuenssi on henkilö, joka hoitaa yliopiston tai tutkimuslaitoksen hallintovirkaa. Se oli minulle uusi sana. Lähinnä olen siis tiedotuksia ja kisojen viestinviejä asioita hoidellut. Olen tällä hetkellä vähän samaan aikaa huolissani ja innostunut akatemiasta. Ainakin meillä tulee olemaan kivaa ja upea päivä. 

Ilmatieteenlaitos ja foreca lupaa meille Kouvolaan tällä hetkellä ihan älyttömän upeaa säätä. Mehän ei ajatella että perjantain ukkonen mitenkään vaikuttaisi kisaan tai järjestelyihin. Sehän on vain tällä hetkellä ainakin perjantaina. Omalla lippukunnallani on yksi rasti hoidettavanaan ja minä olen toivottavasti päivän kisakeskuksessa palloilemassa.

Launataiksi on siis luvattu upea sää ja meillä on teille järkättyä ohjelmaa. Jos haluaa tulla tutustumaan pt kisaan ja partioon kannattaa 19.5 kello 10 piipahtaa Vahteron koululla.  

Kesäloma

Myä aikuiset partionjohtajat ei partiossa tunneta sanaa loma, vain lapset tietää. Kolmen viikon päästä kun on partiokauden päättäjäiset ja lapset pääsee kesälomalaitumille itse vielä jatkan partion tekemistä yhtä kovalla tahdilla kuin ennenkin. Monet eivät tiedä että partiossakin on lomaa.

Kesä tulee ja kesäleirien ja veneilyn rumba on ihan lähioven takana. Tarkoituksena ei ole kuin olla kahdella leirillä kesällä. Koputetaan puuta ja katsotaan oikea tulos syksyn alkaessa. Nyt olen onnellisena kulkenut partio Reinoissani pitkin katuja.

Minulle johtajana nämä ''viimeiset'' viikot ovat niitä tiukkoja partioviikkoja. Tälle viikolle otin kolme partiotonta päivää. Se on seitsemästä ihan hyvä. Se on eri asia ettenkö ajattelisi partiota. Yleensä kolikolla on kaksi puolta, enkä huolisi joutua nyt partio burnouttiin keskellä kesää.

Markkinarako

Partiokoloamme kohtalo kolhaisi ja muutimme uuteen koloon. Muutto meni hyvin ja uusi kolo oli hiukan arvokkaampi, mutta huippu hienoksi tehty meitä varten. Aikaisemmin olin nähnyt lippukuntamme muilla johtajilla sisäkenkiä partiossa. Itse en ollut vielä kohdannut sitä oikeaa sisäkenkäparia. Ajatuksena oli että pidän silmät auki perus kaupoissa. Kumminkin Facebookia selatessani silmiin osui nämä. Partio Reinot, omalla nimellä brodeerattuna.

Kaksi viikkoa kypsytin ajatusta mielessäni ja toissapäivänä posti kuljetti kengät itselleni. Olin yllättynyt kuinka hyvin kaikki sujui. Maksoin kengät saman tien nettipankillani. Hintaa Reinoilla oli jonkun verran, mutta se että sai oman nimen sivuun korvasi sen. Tyylinikään ei ole kovin musta, mutta kaikkea ei voi itse valita. Suomalaisen laadun kengissä huomaa ja tulen ylpeänä käyttämään näitä partiossa.

Mielestäni partio toiminnassa ja partiolaisten tavaroissa olisi hyvä käytettävä markkinarako. Itse ainakin rakastan yksilöllisiä asioita partiota varten missä näkyy harrastus, mutta ovat silti upeita käyttö esineitä. Käyttäjäkunta esineille on ( 59 310 ) mielestäni suuri. Helposti vetäisi omat johtopäätökset tuotteiden materialismista, itselle nämä molemmat tuovat yhteenkuuluvuutta. Odotankin että isoimmissa tapahtumissa näen samanlaisia tavaroita muilla käytössä. Kuulummehan kaikki yhteen isoon maailmaan.

Fatwood Roihu-korvakorut

Omalla toivelistallani ovat Fatwoodin valmistamat puiset Roihu-korvakorut. Pieni kaunis muistutus omaa rakasta harrastusta kohtaan. Korvakorut löysin ihan netistä googlettamalla partio korvakorut. Ilman liittymistäni erilaisiin partioryhmiin Facebookissa uskon että Reinotkaan eivät olisi niin nopeasti päätyneet tähän osoitteeseen.

Partio Reinot

Roihu korvikset

#partiontakii

Selasin äsken sptifyä ja vastaan tuli robinin kappale '' me tehtiin tää''. Sanat muistutti omasta mielestäni partion harrastamista. Erityisesti sanoissa kolahti '' mut kato me tehtiin tää, enkä vaihtais mihinkään'' Miekään en tätä vaihtaisi ikinä mihinkään.


Tällä viikolla. 17-23.4.2018 vietetään partioviikkoa ympäri Suomea. Suomessa viikkoa yleensä sillä viikolla millä on Pyhän yrjön päivä eli Yrjön nimipäivä. Partioviikko tarkoittaa vuosittaista tapahtumaviikkoa jolloin partiolaiset kaivautuvat koloistaan partiohuivit kaulassa. Partioasua tai huivia saatetaan käyttää kouluissa tai työpaikoilla. Partioviikolla esitellään toimintaa ja järjestetään partiolaisten omia juhlia. Partioviikon tarkoitus on nyt täyttää ihmisten sosiaalinen media partiokuvilla ja katukuvassa saada ihmiset yllättymään ja kyselemään huivikauloilta.

Pyhä Yrjänä on partiolaisten suojelupyhimys. Suomessa yrjönpäivä on perinteinen paraatipäivä. Partioviikon päivät ovat myös partiolaisille yleisiä verenluovutuspäiviä. Itse haluaisin luovuttaa verta, mutta vielä en ole siihen kyennyt. Multa just pari päivää sitten töissä kyseltiin että miten mulla riittää energia tähän kaikkeen. Vaikea kysymys. Mulla ei ole sisaruksia ja halusin sitoutua yhteen asiaan elämässäni kunnolla. Omalla halulla kulutan energiani partioon. Voisi sitä olla huonompiakin tapoja. Ole siis siekin ylpeä kadulla näkyvistä partiolaisista. Ne tekee tätä #partiontakii




#partiontakii

Itse päätin

Selvitin netistä mitä mun nykyiset partiovehkeet kustantaisivat juuri tällä hetkellä. Monesti puhutaan partion harrastamisen hinnasta ja yleisesti vertaillaan harrastuksien hintoja. Itse rehellisesti sanoisin että partio maksaa just sen verran kun siitä itse haluaa maksaa. Tottakai partiossa on oma vuosimaksu mikä kattaa partiovakuutuksen ja pääsyn kaikille leireille. Vuosimaksun jälkeen maksettavaksi jää lippukunnan tapahtumat, isommat leirit ja varusteet. Varusteita saa myös helposti käytettynä esimerkiksi facebookin ryhmästä nimeltä partiokirpputori.

Itse olen hankkinut partion aloittaessani melkein kaikki varusteet käytettynä. Rinkka oli vanhempien partiouran aikainen, makuualusta hankittiin robbarista, istuinalusta oli perheellä, puukko ostettiin uutena, makuupussin sain ihka omana ja muita tavaroita tuli harrastuksen edetessä. Omat varusteeni oli oikein käyvät harrastukseen ja pääsimme aika edullisesti alkuun. 

Vuonna 2012 lähdin kesällä vaeltamaan lappiin partioporukalla. Tuli aika hankkia uusia varusteita. Isin lompakolle uutin ei ehkä ollut paras ajatus, minkäs sitä pikkupartiolaiselle voi? Etsimme mulle rinkkaa kuumeisesti ja kävimme sovittelemassa sitä oikeaa. Selvittelimme asiaa ja rinkan kantajan sukupuolellakin oli merkittävä ero rinkan mallia valittaessa. Tätä en aiemmin tiennyt. Tietysti kohdallani myös värillä oli paljon väliä. Oikeaksi valikoitui Haglöfsin OXO Q 50. Valinta osoittautui oikeaksi koska rinkka oli naisten mallia ja todella miellyttävä kantaa. 

Linkki rinkkaani

Melkein vuosi sitten tuli ikää täyteen toiset täydet kympit. Kuukausi ennen juhlapäivää ajattelin että voisin vähän panostaa nyt itseeni lahjomalla itseäni. Mielestäni naiset ansaitsee välillä antaa itselleensä parasta. Päätökseni oli sijoittaa uuteen makuupussiin, olinhan jo vanhalla mennyt seitsemän vuotiaasta kaksikymppiseksi naiseksi. Lähdin hakemaan untuvaa, kevyttä ja helppohoitoisuutta. Paras sivu etsiä oli mielestäni internetin keskustelupalstat ja scandinavian outdoorin nettisivut. Makuupussissa värillä ei ollut niin merkitystä. Nettiä selatessani tutustuin minulle uuteen merkkiin ''Rab''. Kokemukset palstoilla merkistä olivat vain positiivisia. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan itselleni ensimmäisen untuvapussin. Postissa tuli siis ''Rab Ascent 500 W 2017''. Olen nukkunut pussissa vasta reilu vuoden mutta tähän mennessä olen ollut vain tyytyväinen. ONCE YOU GO UNTUVA, YOU NEVER GO BACK. Näin ainakin itselleni on käynyt.  

Linkki makuupussiini 

Itse siis olen halunnut panostaa partiovarusteisiini, koska minulla on jo pitkä ura takana. Partiovarusteista saa myös todella edulliset ostamalla käytettynä tai esimerkiksi kaupan poistomyynnistä. Yhteenveto: Olen vähän mukavuudenhaluinen ja laittanut tavaroihin paljon rahaa mutta se ei tarkoita että muiden pitäisi toimia samoin. Seuraavaksi päivitän luultavasti oman telttani. 

Unelmissa tämä  Kyseistä telttaa varten ensin kyllä ensin pitää hetki odotella ja kerätä telttarahastoa. Joku päivä siinä nukkuu vielä koko mun perhe. 

Varuspartiomies

Linkki aiheesta

Kotoa löytyvä ainut armeija esine, en tiedä mikä se on näyttää tärkeältä

Vaikka olen nainen en silti koe olevani väärä ihminen kommentoimaan aihetta. Itselläni ei ole minkäänlaista mielenkiintoa lähteä suorittamaan varusmiespalvelusta ikinä ja olen sitä mieltä että armeija ei ole naisen paikka. Lakkaan kotona mieluummin kynsiäni ja vaellan partioporukalla.  Jokaisen  miehen silti kuuluisi käydä armeija. 

Partion toimintaa verrataan jonkin verran armeija maiseen toimintaan. Myönnän että molemmissa on jonkin verran samanlaisuutta. Lippu nousee aamuisin salkoon, keräämme ansiomerkkejä, sytyttelemme nuotioita ja käytämme uniformuja. 

Partiotoiminnassa on mukana noin 65 000 suomalaista joista osa on miehiä eli varusmiespalveluun käyneitä ja käymässä. Saatan olla hieman puolueellinen mutta omasta mielestäni partiolainen pärjää armeijassa paremmin. Fakta siitä että tietää mikä trangia on, osaa sytyttää jo nuotion, osaa pukeutua oikein ja ihan perustaito kuin puolijoukkueteltan pystytys antaa rutkasti etumatkaa armeijan suorittamisessa ja tekee intin läpikäymisestä huomattavasti mukavampaa. Miehen kuuluu käydä armeija ja jos sitä ennen on ollut jopa partiossa on se vielä parempi. 

Osaisin sanoa että itsekin voisin jopa pärjätä armeijassa koska olen viettänyt suuren osan elämästäni metsässä, mutta en silti jaksaisi koska armeijassa on eri johdettavat ja auktoriteetti johdettaviin on huomattavista erilainen kuin partiossa koska partiossa usein johdettavat ovat nuoria tai lapsia. Olen ehkä hieman vaativa koska pidän inttiä vaatimuksena miehelle, sairaus on eri asia. Itse en suostuisi asumaan armeijan huvikseen käymättä jättäneen miehen kanssa koska koen että armeija kasvattaa ihmistä irti äidistä ja oppimaan itsenäiseksi. 

Tekstissä on käytetty mukana ruotuväen upeaa artikkelia aiheesta. 

Kesä tuli

Mistä huomaa et kesä alkoi, noh siitä että kalenteri on täynnä. Täynnä partiota. En valita, ulkona on lämmin niin lähden vaeltamaan enemmän kuin innoissani. Huhti-toukokuu on partiossa kiireisintä aikaa ainakin näin johtajana ollessa.

Tämä viikonloppu on onneksi koti-aikaa (työaikaa). Sen jälkeen olen kuukauden ajan jokaisena viikonloppuna partiomeiningeissä. Heinäkuussa lähden onneksi viikon pituiselle meripartioleirille Loviisan Rönnäsiin. Sitä odotan todella paljon, vaikka edes mun kalenteri ei riitä siihen saakka.  Mien kyllä kestä kuin ihana saada kaivaa kaikki kesäkamat esille.

Kolmen viikon päästä viikonloppuna lähdetään partioporukan kanssa vaeltamaan salpapolulle. 55 kilsaa ja kolme päivää. Tätä odotan innolla. En ole aiemmin ikinä ollut kävelemässä salpapolulla ja ihana päästä pitkästä aikaa vaeltamaan. Pitääkin jo ajoissa heittää takit pesuun ja laittaa untuvamakuupussi tuulettumaan pihalle.

Partiokolomme on myös muutamassa joten nyt saa aimoannoksen partiotoimintaa mutta tämähän on sitä ihanaa kesän alkua. Mitä teidän partiokesän alkuun kuuluu?

linkki mun haastatteluun ulkoilusta :)

Härkää sarvista

Nyt tartutaan niin kiistanalaiseen aiheen kuin mahdollista, en halua saada kenellekään pahaa mieltä mutta kertoa omia ajatuksia. Faktaa. Pinkkipartio on verkosto, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat partiolaiset tarjoavat toisilleen vertaistukea. Pinkkipartio pyrkii rakentamaan matalan kynnyksen keskusteluyhteyttä eri puolella Suomea ja eri lippukunnissa toimivien hlbtiq-partiolaisten välille ( Pinkkipartio scoutwikissä ). 

Pinkkipartio

Partioihanne ''kunnioittaa toista ihmistä'' kuuluu jokaisen partion ikäkauden ihanteisiin. Partioihanteet esiintyy partiolupauksessa ja lisääntyy siirtyessä vanhempaan ikäkauteen. Itse kuulun tällä hetkelle vaeltajat nimiseen ikäkauteen ja mulla on seitsemän partioihannetta. Yritän muistaa ihanteet jokapäiväisessä elämässäni. Pyrin päivittäin olla luotettava, rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä, rakentaa ystävyyttä yli rajojen, tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen, kehittää itseään ihmisenä ja etsiä elämän totuutta. 

Eilen illalla astuessani sisään facebookkiin taas käytiin partion sivuilla kuumaa keskustelua Suomen Partiolaisten päätöksestä tukea translakikampanjaa. Itse olen täysin ja vahvasti sitä mieltä että itsemääräämisoikeus sukupuoleen kuuluu kaikille. Omasta mielestäni partioihanne ''kunniottaa toista ihmistä'' on ihanteista tärkein. 

Ukko ei ole täydellinen Jackrusseli mutta rakkaus ei muutu.

Minulta se ei ole pois että jokainen ihminen saa mennä naimisiin kenen kanssa haluaa. Lippukunnanjohtajana en ikinä syrjisi muita partiolaisia vaikka omat arvot ei täysin kohtaisi. Kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta kunnioitus ja toimeentulo pitää olla. Partiossa pitää ja saa olla oma itsensä. Eikai kukaan minuakaan syrjisi rumista pitkistä kalsareista. En usko että olisimme sata vuotias järjestö, jos olisimme jättäneet maailman eteenpäin menemisen teltan ulkopuolelle. Omasta mielestäni jo lapsena opittu perusarvo yhdenvertaisesta elämästä pitäisi päteä jokaiselle jo vuonna 2018.

LBTQ+ (seksuaali ja sukupuolivähemmistö) ei enää pitäisi olla tabu tai asia mistä ei saa puhua. Partiossa tarvitaan aina uusia tekijöitä. Itse olen hetero, mutta toivon että                                                                             eri vähemmistöjen edustajat uskaltaisivat nousta esille.


Merihaukat Kotkasta tukee ihan kaikkia meidän lippukuntalaisia (uudet tulevat lippukuntalaiset mukaan lukien) housuihin, puolisoon tai karvoihin katsomatta <3

Partio tukee translakikampanjaa

Kasva aikuiseksi

Gluteenitonta spagettia

Suoritin vj-kurssin (vartionjohtajakurssi) aikoinaan mennessäni kahdeksannelle luokalle. Nykyään sama kurssi käyttää nimeä ROK-kurssi eli ryhmänohjaajakoulutus. Kyllä partio sitten muuttuu ajan saatossa haastavammaksi. Partioon lähtiessäni nuorena tyttönä tiesin että partio päättyy tai sitten jatkaa johtajana jonkinlaisessa asiassa. Ihan en ajatellut että lippukunnanjohtajan pestiin lähden jo tässä iässä.


En haluaisi puhua armeijasta ja partiosta samassa lauseessa, mutta en usko että yhtä hyvää pohjaa johtajakoulutukselle saa mistään muualta. Nuorempana en osannut ajatella johtajakoulutuksen tärkeyttä ja sitä kuinka paljon partiolaisia ja partiossa kouluttautuneita nuoria arvostetaan työelämässä. Vuosi sitten partionjohtaja kurssilta kotiin palatessani rupesin pohtimaan oppimiani asioita ja minkälaisen jäljen haluan itsestäni jättää tuleville Merihaukoille ja muille partiolaisille. Haluan jättää paljon tietoa tämän hetken partiosta, kuvia ja itsestäni avoimen kuvan. Ajattelin aina että hei ei hauskempaa harrastusta edes voisi olla, mutta tänä vuona heräsin siihen että olen ensimmäisen kerran stressannut partion takia ja onnistumisestani johtajana.

Tapio 2017 ja kaikki leiriläiset kuuntelee mua. Kuva Mikael Westerlund

Uskon että muissakin nuoriso harrastuksissa pystyy
kasvamaan samalla tavalla kuin partiossa, mutta samoja elämäntaitoja ei välttämättä saa yhtä runsaasti. Ollessani itse ensimmäisilläni partioretkillä muistan lohduttaneeni kaveria koti-ikäväänsä, kun taas johtaja ikäisinä havahduin että ehkä musta ei olekaan tekemään gluteenitonta ruokaa, ainakaan pastaa. Joskus epäonnistuu, mutta niistä oppii kantapään kautta. Kaikki me ollaan vain ihmisiä.

Ansioluettelossani on lukenut aina harrastuksieni kohdalla partio ja näin pienellä paikkakunnalla asuessa monien työnantajien lapsi tai kummilapsi on ollut partiossa ja yleensä partio sanana antaa ihmisestä luotettavan kuvan. Itse en ainakaan näe harrastuksessani yhtään hävettävää asiaa. Se on paikka viihtyä ja kasvaa aikuisena. Ilman partiota enpä ikinä olisi tullut edes kokeilleeksi kokata gluteenitonta.