En ole partiourallani aiemmin törmännyt isompiin stereotypioihin. Eräs tuttu ihmetteli että en ole ollenkaan mökki ihminen. Hänen mielestään asia että olen partiossa, mutta en halua mennä mökille missä ei ole sähköä tai juoksevaa vettä on ristiriidassa. Osa minusta ymmärtää asian ihmettelyä ja osa ei. Ehkä olen siitä erilainen partiolainen että haluan pyrkiä olemaan ihan tavallinen nuori nainen välillä.
Olen siis koko elämä asunut saariston läheisyydessä ja aina tottunut veneily kesiin. Toisaalta rakastan välillä olla partiossa viikon ilman somea tai kontaktia ulkomaailmaan. Porukassa missä kaikki ovat samassa asemassa ei välitä onko tukka likainen tai onko puhelimessa akkua. Samassa tilanteessa olevien kanssa en jaksa stressata mitä muut minusta miettivät tai ihmettelevät että en ole yhteyksien päässä. Aikoinaan olin lapissa viikon vaelluksella missä ei ollut viikkoon sähköä tai juoksevaa vettä. Puhelin oli koko sen viikon rinkkani ylätaskussa valmiina jos olisi jossain ollut kenttää. Viikon kuluessa ensimmäinen kenttä löytyi vasta torstaina ja soitin äidille olevani elossa (tirautin myös pari kyyneltä äidille että oli ikävä ja hiukan rankkaa). Kaikki lähipiiristä tiesivät olevani poissa ja sain loman kaikesta Kotkassa olevasta.
Miksi siis en viihtyisi mökillä ilman ''yleellisyyksiä''. Mökki yleensä yhdistetään sanaan loma. Minä yhdistän sanan loma rentoutumiseen. Rentoutuminen on stressitöntä aikaa, eikä tarvitse pohtia mitään. Lomalla haluan huolehtia itsestäni enemmän ja varjella ulkonäköäni esimerkiksi käyttämällä vihdoin kynsilakkaa, ottaa valokuvan ihan kaikesta (akut tarvitsee sähköä, eivätkä kestä ikuisuuksia lataamatta). Tähän pakko lisätä että vuosia sitten mulla oli rippijuhlat sunnuntaina ja lähdin maanantaina partioleirille kynnet laitettuna :D, kyllä kuulin niistä kommenttia mutta minut tuntien osaa olla ihmettelemättä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti