älyä päähän

Iltanuotiopaikka

 Olen aina pitänyt itseäni hiukan vähemmän älykkäämpänä kuin muut, mutta olen ylpeä siitä. Tulin lauantai iltana kotiin metsäleiriltä ja pohdin että mitä jäi tältä leiriltä käteen. Muutakin kuin likaa ja nokea. Yhtään yötä en makuupussissa päässyt nukkumaan mutta ihanasti päivä meni lasten kanssa uutta opetellessa. Seitsemän vuotiaat näkee maailman ihan eri tavalla kuin itse, se on fantastista kuulla.

Tiskatessani soppakulhoa, pohdin että tämä ei ehkä ole kaunein puoli partiossa. Tai kun tiskivedet roiskahti päälleni, mietin vain että saisinpa vaatteet pesuun ennen seuraavaa leiriä. Samalla jossain aivolohkossa loisti tyytyväisyys. Nyt on mun vuoro. Pienenä ollessani leireillä, muistan kun itse olin niin pieni ja avun tarpeessa.

Maailman söpöin muki, mikä mätsää lusikkaan

Olen miettinyt lähiaikoina itsekseni uusia sanoja ja sanojen tarkoituksia itselleni. Tänään opin taas yhden uuden. ''Kummeli'', ei se vanha sketsi sarja. Lippukuntani kesäleiri oli nimeltään kummeli, kun nimi julkaistiin pohdin pitkään nimen oikeaa tarkoitusta. En siis viitsinyt asiaa kysyä, tietenkään :D. Piiloblondi ei ainakaan myönnä tietämättömyyttään. Mitä siis kummeli tarkoittaa?

Kummeli on merimerkki. Aikoinaan kummelit olivat kivistä kasattuja valkoiseksi maalattuja pinoja, mitkä antoivat merellä suuntaa. Voisin sanoa olevani hyvä suunnastamaan maalla, mutta merellä se onkin ihan eri juttu. Kuullessani leirin nimen oikean merkityksen, ajatuksissani välähti. Aikuisenakin voi oppia ihan uusia asioita.

Teksti kirjoitettu lauantai iltana. Vaatteet ovat nyt pesukoneessa, ja odottaa huomista pyykkäystä. Tämä neiti kuittaa vaaleanpunaisiin lakanoihin.

partioauto

Meidän perheeseen muutti uusi auto pari kuukautta sitten. Hieno valkoinen pieni auto. Tällä hetkellä paksin sisällä on jo pari viikkoa asustanut mun kuorivaatteet ja makuualusta. Auton takakontti on siis Kotkalaisittain paksi. Sadetta siis ei ole näkynyt pariin viikkoon. Olen jo pari viimeistä vuotta tiukasti painoittanut sadetta kestäviin kuorivaatteisiin kuin sadevaatteisiin. Saappaat omistan, mutta ne ovat city saappaat eli kauniit merkki saappaat ja partiota varten kaapissa on kasa kakkaisia metsäkenkiä, jotka kestävät vettä.

Päädyin tähän ratkaisuun siksi että tavalliset sadevaatteet ovat pelkkää inhottavaa kumia, eivätkä hengitä yhtään. Vaatteita kannettaessa on myös käytännöllisempää panostaa yhteen hyviin kuin kahteen huonoihin. Kokemuksen taustaäänenä tiedät monet metsään muovipussissa hukkuneet kumisaappaat, parempi ratkaisu tuuletella jalkoja ja pitää vain yksiä. Itse olen sen verran mukavuuden haluinen että on ihana etsiä elämää helpottavia ratkaisuja.

Syksyllä tein saman homman avopuolison ulkovaatteille. Kävimme ensiksi tarkan keskustelun ja lopulta ostopäätös kallistui uuteen takkiin mikä kestää kaikkea. Suomessa kun ei voi valita vaatteitaan hienouden mukaan. Tottakai voi, mutta itse kaipaan elämään mukavuutta. Elämän mukavuus kulkee myös kotona arki elämässä. Talvisin kukkien virkaa toimittaa ikeasta ostettu teko kimppu. Meillä on vain tietty määrä aikaa eikä ikinä tiedä mitä huomenna tapahtuu, joten kaikista pitää ottaa mukavuus irti. Tämä on yhä psyykkausta itselleni pääsykokeista. Yksi elämäni jännimmistä päivistä.

ristiriita

En ole partiourallani aiemmin törmännyt isompiin stereotypioihin. Eräs tuttu ihmetteli että en ole ollenkaan mökki ihminen. Hänen mielestään asia että olen partiossa, mutta en halua mennä mökille missä ei ole sähköä tai juoksevaa vettä on ristiriidassa. Osa minusta ymmärtää asian ihmettelyä ja osa ei. Ehkä olen siitä erilainen partiolainen että haluan pyrkiä olemaan ihan tavallinen nuori nainen välillä.

Olen siis koko elämä asunut saariston läheisyydessä ja aina tottunut veneily kesiin. Toisaalta rakastan välillä olla partiossa viikon ilman somea tai kontaktia ulkomaailmaan. Porukassa missä kaikki ovat samassa asemassa ei välitä onko tukka likainen tai onko puhelimessa akkua. Samassa tilanteessa olevien kanssa en jaksa stressata mitä muut minusta miettivät tai ihmettelevät että en ole yhteyksien päässä. Aikoinaan olin lapissa viikon vaelluksella missä ei ollut viikkoon sähköä tai juoksevaa vettä. Puhelin oli koko sen viikon rinkkani ylätaskussa valmiina jos olisi jossain ollut kenttää. Viikon kuluessa ensimmäinen kenttä löytyi vasta torstaina ja soitin äidille olevani elossa (tirautin myös pari kyyneltä äidille että oli ikävä ja hiukan rankkaa). Kaikki lähipiiristä tiesivät olevani poissa ja sain loman kaikesta Kotkassa olevasta.

Miksi siis en viihtyisi mökillä ilman ''yleellisyyksiä''. Mökki yleensä yhdistetään sanaan loma. Minä yhdistän sanan loma rentoutumiseen. Rentoutuminen on stressitöntä aikaa, eikä tarvitse pohtia mitään. Lomalla haluan huolehtia itsestäni enemmän ja varjella ulkonäköäni esimerkiksi käyttämällä vihdoin kynsilakkaa, ottaa valokuvan ihan kaikesta (akut tarvitsee sähköä, eivätkä kestä ikuisuuksia lataamatta). Tähän pakko lisätä että vuosia sitten mulla oli rippijuhlat sunnuntaina ja lähdin maanantaina partioleirille kynnet laitettuna :D, kyllä kuulin niistä kommenttia mutta minut tuntien osaa olla ihmettelemättä sitä.