Hei me lennetään

Pilvien yläpuolella

Muut lähtivät Lintukotoon Merihaukkojen, Merituikkujen, Langin kosken Samoajien ja Pyhtään korpisusien yhteiselle talvileirille, niin me hypättiin lentokoneeseen kohti Lontoon gatwikin lentokenttää. Mua vähän harmitti että en päässyt leireilemään, mutta lentoliput oli jo ostettu puolivuotta sitten, joten tällä kertaa ulkomaa voitti. Napattiin jo syksyllä tosi halvat lennot Lontooseen.

Meidän matka alkoi ihan tokkuraisina herätessä aamuneljältä lentokenttähotellissa, ruokakaan ei oikein vielä siihen aikaan maistunut. Lentomme ei lähtenyt poikkeuksellisen aikaisin, halusimme vain ensikertalaisina olla ajoissa paikalla. Mua vähän kaikki jännitti, toinen oli rohkeampi.

Yksi väsynyt matkustaja

Onneksemme Norwegianin lento oli aikataulussa ja pääsimme yläilmoihin. Pienempänä mulla aina lentäessä meni korvat lukkoon, nyt en edes syönyt purkkaa ja lento ei tuntunut missään. Onkohan tämäkin merkki vanhenemisesta, toivottavasti ei.


Lähdimme matkaan unttareissa ja ja talvitamineissa, koska täällä kotisuomessa oli aika kylmä ja lumista. Koneen laskeutuessa Lontooseen emme nähneet pisaraakaan lunta ja nurmikko näkyi joka puolella, olimme tulleet kevääseen. Ihan huippua, melkein rantaloma. Suomessa on kylmää ja ankeata.

Lentomme jälkeen lähdimme tutkimaan Lontoota ja päädyimme Buckinhamin palatsin porteille. Olemme tylsiä suomalaisia hakemassa uusia kokemuksia, joten pitihän meidän ostaa paikallisesta ruokakaupasta Tescosta mansikoita maaliskuussa. Tiedän että mansikat ovat tuleet Englantiin jostain kaukaa muualta päin maailmaa, mutta kun suomessa niitä saisi vasta kesäkuussa oli niitä ihan pakko ostaa.