Härkää sarvista

Nyt tartutaan niin kiistanalaiseen aiheen kuin mahdollista, en halua saada kenellekään pahaa mieltä mutta kertoa omia ajatuksia. Faktaa. Pinkkipartio on verkosto, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat partiolaiset tarjoavat toisilleen vertaistukea. Pinkkipartio pyrkii rakentamaan matalan kynnyksen keskusteluyhteyttä eri puolella Suomea ja eri lippukunnissa toimivien hlbtiq-partiolaisten välille ( Pinkkipartio scoutwikissä ). 

Pinkkipartio

Partioihanne ''kunnioittaa toista ihmistä'' kuuluu jokaisen partion ikäkauden ihanteisiin. Partioihanteet esiintyy partiolupauksessa ja lisääntyy siirtyessä vanhempaan ikäkauteen. Itse kuulun tällä hetkelle vaeltajat nimiseen ikäkauteen ja mulla on seitsemän partioihannetta. Yritän muistaa ihanteet jokapäiväisessä elämässäni. Pyrin päivittäin olla luotettava, rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä, rakentaa ystävyyttä yli rajojen, tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen, kehittää itseään ihmisenä ja etsiä elämän totuutta. 

Eilen illalla astuessani sisään facebookkiin taas käytiin partion sivuilla kuumaa keskustelua Suomen Partiolaisten päätöksestä tukea translakikampanjaa. Itse olen täysin ja vahvasti sitä mieltä että itsemääräämisoikeus sukupuoleen kuuluu kaikille. Omasta mielestäni partioihanne ''kunniottaa toista ihmistä'' on ihanteista tärkein. 

Ukko ei ole täydellinen Jackrusseli mutta rakkaus ei muutu.

Minulta se ei ole pois että jokainen ihminen saa mennä naimisiin kenen kanssa haluaa. Lippukunnanjohtajana en ikinä syrjisi muita partiolaisia vaikka omat arvot ei täysin kohtaisi. Kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta kunnioitus ja toimeentulo pitää olla. Partiossa pitää ja saa olla oma itsensä. Eikai kukaan minuakaan syrjisi rumista pitkistä kalsareista. En usko että olisimme sata vuotias järjestö, jos olisimme jättäneet maailman eteenpäin menemisen teltan ulkopuolelle. Omasta mielestäni jo lapsena opittu perusarvo yhdenvertaisesta elämästä pitäisi päteä jokaiselle jo vuonna 2018.

LBTQ+ (seksuaali ja sukupuolivähemmistö) ei enää pitäisi olla tabu tai asia mistä ei saa puhua. Partiossa tarvitaan aina uusia tekijöitä. Itse olen hetero, mutta toivon että                                                                             eri vähemmistöjen edustajat uskaltaisivat nousta esille.


Merihaukat Kotkasta tukee ihan kaikkia meidän lippukuntalaisia (uudet tulevat lippukuntalaiset mukaan lukien) housuihin, puolisoon tai karvoihin katsomatta <3

Partio tukee translakikampanjaa

Kasva aikuiseksi

Gluteenitonta spagettia

Suoritin vj-kurssin (vartionjohtajakurssi) aikoinaan mennessäni kahdeksannelle luokalle. Nykyään sama kurssi käyttää nimeä ROK-kurssi eli ryhmänohjaajakoulutus. Kyllä partio sitten muuttuu ajan saatossa haastavammaksi. Partioon lähtiessäni nuorena tyttönä tiesin että partio päättyy tai sitten jatkaa johtajana jonkinlaisessa asiassa. Ihan en ajatellut että lippukunnanjohtajan pestiin lähden jo tässä iässä.


En haluaisi puhua armeijasta ja partiosta samassa lauseessa, mutta en usko että yhtä hyvää pohjaa johtajakoulutukselle saa mistään muualta. Nuorempana en osannut ajatella johtajakoulutuksen tärkeyttä ja sitä kuinka paljon partiolaisia ja partiossa kouluttautuneita nuoria arvostetaan työelämässä. Vuosi sitten partionjohtaja kurssilta kotiin palatessani rupesin pohtimaan oppimiani asioita ja minkälaisen jäljen haluan itsestäni jättää tuleville Merihaukoille ja muille partiolaisille. Haluan jättää paljon tietoa tämän hetken partiosta, kuvia ja itsestäni avoimen kuvan. Ajattelin aina että hei ei hauskempaa harrastusta edes voisi olla, mutta tänä vuona heräsin siihen että olen ensimmäisen kerran stressannut partion takia ja onnistumisestani johtajana.

Tapio 2017 ja kaikki leiriläiset kuuntelee mua. Kuva Mikael Westerlund

Uskon että muissakin nuoriso harrastuksissa pystyy
kasvamaan samalla tavalla kuin partiossa, mutta samoja elämäntaitoja ei välttämättä saa yhtä runsaasti. Ollessani itse ensimmäisilläni partioretkillä muistan lohduttaneeni kaveria koti-ikäväänsä, kun taas johtaja ikäisinä havahduin että ehkä musta ei olekaan tekemään gluteenitonta ruokaa, ainakaan pastaa. Joskus epäonnistuu, mutta niistä oppii kantapään kautta. Kaikki me ollaan vain ihmisiä.

Ansioluettelossani on lukenut aina harrastuksieni kohdalla partio ja näin pienellä paikkakunnalla asuessa monien työnantajien lapsi tai kummilapsi on ollut partiossa ja yleensä partio sanana antaa ihmisestä luotettavan kuvan. Itse en ainakaan näe harrastuksessani yhtään hävettävää asiaa. Se on paikka viihtyä ja kasvaa aikuisena. Ilman partiota enpä ikinä olisi tullut edes kokeilleeksi kokata gluteenitonta.

Virvon varvon, vaiko en?

Noidilta jääneet munat

Minä pienenä likkana kävin aina virpomassa vain mummolassa. Pääsiäinen ja virvonta on hauska juttu, mutta missä menee raja. Pikkutyttönä äiti aina maalasi mulle naamaan noidan pisamia ja päiväkodissa tehdyt virpomisoksat saivat vaihtaa omistajiaan.
Mun vanhemmat aina painottivat että vaikka mennään vain mummolle pitää silti kysyä että saako virpoa, samoin tekivät meillä tänään käyneet pikku noidat.

Aamulla päätin kotona että en halua virpojia. Henkilökohtaisesti olen siis sitä mieltä että meille kotiin saa tulla sovitut ja tutut virpojat. Niin meille tulikin. Naapurin ihanat lapset joiden äidin kanssa oli sovittu että meille saa tulla noitimaan ja meillä on kindereitä ostettu. Yleensä kinderit ovat lasten herkkuja.
Mielestäni jos tullaan vain joka oven taakse ja on tehty tylsä risu ja juostaan vain munien perässä, niin se ei ole oikein. Ehkä olen jyrkkä, mutta näin on omassakin lapsuudessani toimittu.

Meille tulleeseen virvonta oksaan oli selkeästi nähty vaivaa ja se todella lämmitti sydäntäni. Hienoon oksaan haluaa itsekin antaa hienon palkan vastineeksi. Mielestäni virvonta perinne on todellakin katoamassa. Pihalla näin kyllä paljon virpojia vanhempiensa kanssa roskia viedessäni. Omille lapsilleni aion opettaa että virvotaan sukulaisia ja niitä jotka haluavat meillekin virpoa.

Itse rakastan suklaa munia. Ostin kotiin jo viikko aikaisemmin pääsiäismunia kulhollisen, joista pari hävisi ennen virallista päivää. Ei ainakaan omaan mahaani. Tähän stressin määrään oli ihana rentoutua parilla suklaamunalla.

Mustaa vai läpinäkyvää?

Partiolaiset usein mielletään sinivaatteisiksi solmujentekijöiksi. Itsellänikin löytyy sininen partioasu kaapista huiveineen, vöineen. Omasta mielestäni yhtenäinen partioasu symboloi tasa-arvoisuutta ja sitä että olemme kaikki samaa perhettä hiuksiin tai ihonväriin katsomatta.

Omasta mielestäni mikään rasistinen tai syrjivä asenne ei kuulu partioon, vaan kaikkien pitäisi muistaa että olemme yhteisen asian puolella. Ysp-kurssilla keskusteltiin  partion mielikuvasta että haluammeko seisoa lipun ääressä armeijarivissä vai rennosti kikattaen huivit kaulassa, mielestäni molemmat asiat kuuluvat partioon. Samoin kuin suomessakin on perinne liputtaa, niin partiossa perinne on kunnioittaa isänmaata seisomalla rivissä yhtenäisessä asustuksessa. Perinteet kunniaan.

Minä virallisissa

Itse olen ollut Sudenpentulauman, seikkailijajoukkueen ja tarpojavartionjohtaja. Tällä hetkellä olen johtajiston hallituksen puheenjohtaja, lippukunnanjohtaja, samoajaluotsi, piiri-ysp, piirin sometiimiläinen ja Satahangan viestintätiimin jäsen. Ei ole päivää etten pohtisi partiota ja monesti harrastuksen myötä minullekin tulee edustus tehtäviä. Koen että aina kun laitan sinisen huivini kaulaan edustan partioaatetta. Minulle on ihan älyttömän tärkeätä omistaa virallinen partioasu ja ylpeänä pidän sitä roikkumassa vaatekaapissani. Sinisissä koen itseni osana yhtä isoimmista nuorisojärjestöistä.

En jotenkin ymmärrä miten viralliset asut tekee militarisen vaikutelman, tottakai myönnän että näyttäähän se vähän hassulta kun nuoret seisoo tanakassa rivissä, mutta ei se mielestäni yhtään haittaa jos kerran vuodessa on ykköset yllä. Militarisesta partiosta mulla ois kokonainen teksti kerrottavaa, mutta ehkä ei ihan vielä :). Kuuluuko teillä olla ykköset yllä kuinka usein tai omistatko virallisia ylipäätään?

Paljon olet valmis tukemaan?

Vuonna 2017 kalenteri on ollut suomessa jo vuodesta 1947

Tällä hetkellä Facebookin HC-partiolaiset ryhmässä käydään kuumaa keskustelua siitä, että minkä hintainen partiolaisten adventtikalenterin pitäisi olla. Tällä hetkellä hinta on seitsemän euroa. Aloittaessani partion seitsemän vuotiaana kalenteri maksoi vain viisi euroa.

Ensimmäisen kerran suomessa myytiin kalentereita vuonna 1947, joten kalenteri oli viime vuonna suomessa ollut jo 70 vuotta. Olen tähän mennessä seissyt vahvasti kalenterin takana ja saan toivottavasti seisoa myös jatkossakin. Olen myös itse henkilökohtaisesti pyrkinyt tukemaan harrastustani ostamalla kotiini jääkaapin oveen kalenterin joka joulu.

Partiolaisten adventtikalenteri

Halusin antaa oman kantani esille blogissani. Mielestäni jos partiolaisten adventtikalenterin hintaa korotetaan vielä, se menettää ideansa. Tähän mennessä kalenteri on ollut juuri sopivan hintainen niin opiskelijalle kuin työttömällekin. Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee saada tukea partiota ostamalla joulukalenterin ja saada itselleen siitä joulu mielen. Monelle partiolaisen adventtikalenteri on se tärkeä asia joulussa. Mielestäni partio on kaikille avoin harrastus ja tuki. Seitsemän euron hinta on myös ollut helppo pienempien partiolaisten rahastaa. Pidetäänhän adventtikalentereiden myynti jatkossakin mieleisenä sudenpennuille.

Adventtikalenteri vuodelta 2014

Mitä mieltä sinä olet? Onko mielestäsi seitsemän euroa liikaa tai juuri sopiva summa kuvakalenterista. Kalenterihan onneksi vaihtaa kuvaansa joka joulu. Omasta mielestäni jos hinta nousee myynti lause alkaisi ''Haluaisitko tule partiolaisten toimintaa? Se maksaa X verran. Rahat menevät leireihin, varusteisiin ja isoihin partiotapahtumiin. Kaupan päälle saat upean partiokalenterin''. Kuulostaako hyvältä? Ei minunkaan mielestä. Perinteistä lausetta partiossa on harjoiteltu jo iäisyys ja monet partiossa olleet vanhemmat myös onnessaan opettavat myyntiä kotonaan, koska heillä on taito tallella :)

Pettymys ja onni

olut ja Guess mikä yhdistelmä

Koska olimme Fish & Chips kotimaassa pitihän meidän tämäkin kokea. Okei, aloitetaan alusta. Omasta mielestäni reissaamisessa yksi tärkeimmistä asioista on syöminen. Meille sattui matkalla upeat säät yhtä päivää lukuunottamatta, joten se myös mahdollisti ulkona syömisen mahdollisuuden.


Mulla on teille tosi huonoja uutisia. Kaikki varmaan tietää maailman kuulun KFC:n eli Kentucky fried chicken. Minä myönnän että mulla oli ennakko-oletus enkä olisi niin halunnut sinne mennä mutta miehet vie mukanaan joka paikkaan. Ajattelin että kfc on iso kana ravintola, suuret penkit, täynnä nauravaa porukkaa ja ihana meininki. Voin kertoa teille totuuden.

Tässä annos

Menimme ravintolaan suoraan Madame tussauds vierailumme jälkeen. Ravintolassa oli ihmisiä. Pääosin tummaihoisia tai muista maista kotoisin olevia ihmisiä. Tilasimme 6 kappaletta kolmea eri sorttia olevaa kanaa ja ranskalaiset. Siipi oli aivan liian tulista, rintapala oli vanhan pakastimen makuista. Kolmatta en edes viitsinyt maistaa. Niin kuin muissakin pikaruokaravintoloissa oletin että saamme ketsuppia ranskalaisten päälle. Asioita on hyvä aina olettaa. Eipähän enää ikinä tarvitse mennä samaan ravintolaan tai suositella sitä muille.

Nyt asiaan. Englantilaisia ruokia ajatellessa mulle ainakin ensimmäisenä tulee mieleen pubikulttuuri ja fish & chips. Me käytiin ihan aidossa fish and chips ravintolassa hakemassa mukaan fish and chipsit hernesoosilla päällystettynä. Kerran viikossa pitää nauttia kalaa, niin tämä oli meidän viikon kala-annos. Tällä lomalla ei oikein muuta kuin perunaa lisukkeena nautittu. Olihan toi kala ihan älyttömän hyvää.

Millä värillä mennään?

Metrokartta

Kun mää näin ensimmäisen kerran Lontoon metro kartan monta vuotta sitten olin kauhuissani, mutta iskä hallitsi sen, ja tietenkin isit osaa kaiken. Myönnän et olin vähän skeptinen että osataanko me edes lukea sitä ja ajattelin että ihan hyvin voidaan vähän kävellä. Ensimmäisenä päivänä käveltiin Lontoossa pitkin poikin ja saman päivän jälkeen ilmoitinkin että jos seuralaiseni haluaa itsekin nauttia matkasta niin kuljemme metrolla. En ole hankala, olen päättäväinen.

Madame tussauds oli kuitenkin kauempana Lontoossa sateisena päivänä että suosiolla ruvettiin karttaa tutkimaan ja hämmästyttiin kuinka kaksi suomalaista urpoa osasi tulkita sitä niin hyvin ( mun koiratkin on toisinaan urpoja, joten itsekin voin olla :D). Oikeastaan kartta on todella yksinkertainen, jos on edes hiukka älliä päässä. Me ostettiin juna-asemilta molemmille day travelcardit, joten pääsi rajattomasti matkustamaan metrolla sekä junalla. En tiedä olisiko travel cardiin sisältynyt kaksikerroksiset bussit, mutta meille riitti metro ja juna.

London bridge rautatieasema

Meidän mielestä kaupunki on tehty todella helpoksi matkustettavaksi, olimme etukäteen googlesta tulostaneet kartan matkakaveriksi. Meillä myös oli tabletissa of line metrokartta josta pystyimme helposti katsomaan seuraavaan siirtymispisteen. Liikkuminen ei pitäisi olla matkustuseste, vaikka se minua etukäteen hieman jännittikin.

Yövyimme Horshamissa mikä sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Gatvikin lentokentältä, joten aina Lontooseen halutessamme piti ensin matkustaa junalla Lontooseen ja ottaa sieltä metro kohteeseen. Lomamme lyhyyden takia halusin pitää kohteidenkin määrän pienenä että sai olla ilman kiireitä.

Turistit matkustaa

Vertailin lentokenttien helppoutta asioidessa ja vaikka itselläni on vahva Englannin kielen taito niin silti mielestäni suomessa lentokenttämatkustaminen oli helpompaa ja sujuvampaa. Suomeen tullessa, jotenkin suomalaiset eivät oikein hallinneet passintarkastuslaitteita. Omasta mielestäni passintarkastuslaitteet nopeuttavat lentokenttien toimintaa todella paljon, koska viisi laitetta korvaa viisi ihmistä. Tässä asiassa eteenpäin meneminen ei ole huono asia. Nyt voi jo ilman huolta seurata lentoturmatutkintaa :D

Hei me lennetään

Pilvien yläpuolella

Muut lähtivät Lintukotoon Merihaukkojen, Merituikkujen, Langin kosken Samoajien ja Pyhtään korpisusien yhteiselle talvileirille, niin me hypättiin lentokoneeseen kohti Lontoon gatwikin lentokenttää. Mua vähän harmitti että en päässyt leireilemään, mutta lentoliput oli jo ostettu puolivuotta sitten, joten tällä kertaa ulkomaa voitti. Napattiin jo syksyllä tosi halvat lennot Lontooseen.

Meidän matka alkoi ihan tokkuraisina herätessä aamuneljältä lentokenttähotellissa, ruokakaan ei oikein vielä siihen aikaan maistunut. Lentomme ei lähtenyt poikkeuksellisen aikaisin, halusimme vain ensikertalaisina olla ajoissa paikalla. Mua vähän kaikki jännitti, toinen oli rohkeampi.

Yksi väsynyt matkustaja

Onneksemme Norwegianin lento oli aikataulussa ja pääsimme yläilmoihin. Pienempänä mulla aina lentäessä meni korvat lukkoon, nyt en edes syönyt purkkaa ja lento ei tuntunut missään. Onkohan tämäkin merkki vanhenemisesta, toivottavasti ei.


Lähdimme matkaan unttareissa ja ja talvitamineissa, koska täällä kotisuomessa oli aika kylmä ja lumista. Koneen laskeutuessa Lontooseen emme nähneet pisaraakaan lunta ja nurmikko näkyi joka puolella, olimme tulleet kevääseen. Ihan huippua, melkein rantaloma. Suomessa on kylmää ja ankeata.

Lentomme jälkeen lähdimme tutkimaan Lontoota ja päädyimme Buckinhamin palatsin porteille. Olemme tylsiä suomalaisia hakemassa uusia kokemuksia, joten pitihän meidän ostaa paikallisesta ruokakaupasta Tescosta mansikoita maaliskuussa. Tiedän että mansikat ovat tuleet Englantiin jostain kaukaa muualta päin maailmaa, mutta kun suomessa niitä saisi vasta kesäkuussa oli niitä ihan pakko ostaa.

Subway muuttuu kiskoiksi

Latauspatukka ja matkaopas eli ne tärkeimmät

Enää viisi päivää ja heräämme lentokenttähotellista ja parin tunnin kuluttua lentokoneen nokka osoittaa Englantia ja Gatwikin lentokenttää. Vaikka mullakin on ikää enemmän ja monet ikätoverit ovat matkustaneet jo vaikka kuinka paljon, niin minulle matka on ensimmäinen ilman vanhempia lentokentällä selvittävä matka.

Me napattiin edulliset lennot jo yli puoli vuotta sitten ja silloin matka tuntui kaukaiselta, nyt laukut makaavat jo työhuoneen lattialla ja odottavat minun kymmeniä vaatekertojani. Eikös sen takia poikaystäväkin ota laukun mukaan, että nainen saa enemmän vaatteita mukaan.

Meidän ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Englanti. Itse olen jo kaksi kertaa aiemmin käynyt siellä, joten voisi kai sitä suhteellisen tutuksi paikaksi sanoa. Ensimmäiseksi maasta tulee mieleen sen upea historia ja tietenkin prinsessa Diana.

Suurempia odotuksia en ole viitsinyt reissulle luoda, Madame Tussaudsin vahakabinettiin olemme liput jo ennakkoon ostaneet. Me Suomalaiset kun emme jaksa jonotella :D
Harrodsista pitää tuoda jotain pientä mummoille,  ja pitää ostaa kesävaatteita primarkista. Sen kummempia lomasuunnitelmia ei ole.

Tätä repeatilla kuulokkeista koko lentomatka :)

Meren yli kävelyä

Kotkassa oli pari viikkoa superpakkaset, mie miellän superpakkaset siten että koko ajan on yli -15. Siinä kohtaa miellän itseni tosissaan kesä ihmiseksi. Itse en näe syytä nauttia kolmien housujen pukemisesta aina ulos lähtiessäni. Tällä hetkellä pieni pakkanen ja auringonpaiste käy minulle paremmin kuin hyvin. 

Olen koko pienen ikäni tallannut kotkan katuja, enkä voisi kuvitellakaan asuvani missään muualla. Täällä voi talvella jäiden salliessa jopa kävellä meren päällä kotkan saarelta toiseen saareen. Yksi suosituimmista tällaisista lenkkisaarista on Varissaari.

Ollessani vauva menimme Jäitä pitkin varissaareen retkelle kaakaot ja nuotiopuut mukanamme. Silloinen koiramme veti minua ollessani pulkassa istumassa. Näistä ajoista on jo niin monia vuosia, että nykyään lähden ''vaakkuun'' omien kavereideni kanssa.

Tänä ja viimetalvena Vaakussa on toiminut winter cafe Vaakku ja kesäisin ravintola Vaakku. Itse olen kävellyt tänä talvena kaakaolle ja kesällä menimme parhaan kaverini kanssa tuurilla syömään ravintolaan.  

Vaakussa on loistavinta minussa että kahvila on koiraystävällinen. Tälläinen asia on itselleni todella merkittävä, koska tottakai haluan ottaa koirani lenkille jäälle ja sai oma koirani pienen maistiaisen pullastakin. 

Mielestäni kahden pullan, kahden kaakaon ja yhden pillimehun yhteishinta oli hieman suolainen, mutta ymmärsin kyllä hinnan tulevan tuotteiden jään yli kuljetuksista. 

Varissaareen on todella helppo kulkea. Itse lähdin matkaan nastakengissä, mutta huomasin pian nastojen tarpeettomuuden. Vaakkuun lähtee suuria polkuja mansikkalahdesta, katariinasta, merivartioasemalta ja muualta sapokan läheisyydestä. Itse parkkeerasimme mansikkalahteen ja kävelimme sieltä vaakkuun suurta polkua pitkin. 

Mielestäni on hienoa että Kotkassa on tälläinen talvikahvila ja todella toivon vaakulle uusia talvia.