Yhtä suurta perhettä

Omat juureni partion harrastamiseen tulee molemmilta vanhemmilta. Isän hienot kokemukset ulkomailta partion parista innosti minuakin saamaan omia samanlaisia onnenhetkiä. Isän aikaiset vartionjohtajat ovat vain nyt minun johtaja tovereita. Uskon että kasvatuksessa sai ripauksen ulkoilua ja kiinnostuksen elämään partion arvojen alla.

Koen että olen saanut noin sata henkisen perheen. Nuorimmat seitsemän vuotiaita ja vanhemmat omien vanhempien ikäisiä. Tämän perheen kanssa vaan ei katsota kotona telkkarista maajussille morsianta vaan mennään viikoksi metsään. Tässä perheessä kukaan ei välitä iästä vaan autetaan toisia. Omasta mielestäni mikään muu ei lähennä ihmisiä kuin olla samalla leirillä ilman ulkomaailman hälyjä saman ukkoskuuron alla. Minä en ainakaan ole kohdannut varuste kilpailua, mutta tiedän että se on yksi harrastuksen varjopuolista.

Ollessani seikkailija ikäinen partiolainen osui lippukuntaan eräs minua pari vuotta nuorempi tyttö.

En edes tajunnut kuinka hyvän kaverin partiosta voi saada. Ainoana lapsena tuli sisarus olo ensimmäistä kertaa. Huomasimme partiossa käyttävämme samanlaisia vaatteita. Vanheneminenkin tapahtui toisen jalanjäljissä. Elämänmittaisia ystävyyksiäkin saan toivottavasti lisää.