Partion puolesta

Viime eduskuntavaaleissa mietin pitkään ketä äänestäisin, koska en ole ikinä erityisemmin politiikasta välittänyt. Mielestäni edustajan pitäisi tukea omia ajatuksia ja arvoa. Intoa tai jaksamista ei ollut ollenkaan ruveta käymään ehdokkaita ajatuksineen läpi. Ensimmäinen ajatukseni oli valita ehdokas vain arpomalla, seuraava nimen perusteella ja viimeinen naamankomeuskertoimella. Ei ehkä parhaat ajatukset...

Halusin kumminkin vaikuttaa ihan oikeasti asioihin ja tutkin asiaa tietokoneeltani. Tunti netin selausta ja löysin suomen partiolaisten nettisivuilta partioehdokkaat. Tässä se oli. Nopea päätös. Mielessä oli että jos on sama harrastus täytyy ehdokkaan olla jotenkin samalla aaltopituudella omien ajatusteni kanssa. 

Rehellisesti olen sitä mieltä, että mitkään vaalikoneet eivät toimi, ainakaan tälle nuorelle äänestäjälle. Itselläni ei ole halua tehdä sellaisia vaan saada se päätös tehtyä todella paljon helpommin. 

Parin viikon päästä on seurakuntavaalit. Yritin jo etsiä itselleni partioehdokasta, mutta valitettavasti sellaista ei omalla asuinkunnallani ole. Partioehdokkaita ympäri Suomea onneksi oli vaihtoehdoissa. Itseäni ei kiinnostaisi mukaan lähteä, mutta kunnioita partioehdokkaita. Suuret vaalinnat elämässä ei turhaan saa olla liian vaikeaksi tehtyjä. Aamulla tuli uutinen että intin tuvat uusitaan, tästäkin uutisesta olin ihan tajuttoman innoissani. Vihdoinkin pojat saa kunnon ajat. 

terveysherkku

Olen aina mieltänyt puuron syömisen todella terveelliseksi, vaikka en ymmärrä mitään kaikista kuitu- ja terveyshömpötyksistä. Olen tosi huono keittämään ja valmistamaan puuroa alusta asti. Keittämiset ovat jääneet lähinnä jouluun ja pariin harvaan kertaan. Nuorempana pikapuurojen maut eivät olleet houkuttavia, koska mielikuva oli vetinen liisteri. 

Tänä syksynä instagramin feediä selatessani silmiin osui uusi Elovenan minuuttipuuro makuna korvapuusti. Odotus oli, että kaurahiutaleiden joukossa olisi ollut korvapuustin paloja, jouduin tyytymään vain hiutaleiden seassa oleviin pullan mausteisiin. Voisin uudestaan ostaa, mutta ei täysin pääsyt ensimmäiseksi listalleni. 

Tällä hetkellä omasta kaapistani löytyy Elovenan pikapuuroista valkosuklaa-mansikka, korvapuusti ja piparkakku. Tänään Prismassa kuivatuotteiden hyllyvälissä katseeni kohtasi uuden pikapuuro maun kanssa. Tällä hetkellä odotan joulua aivan uskomattoman paljon, ja yritän saada kaikki joulun upeat tuoksut sieraimiini. 

Löysin vihdoin sen maun mitä olen odottanut. Se on kausimaku, joten tiedän että en saa sitä aina. Sama on myös jouluomena limonadissa, en pidä yhtään muiden limsojen mauista. Jouluomppoakin saan vain puolet vuodesta. 

Tämä piparkakku maku jää ehdottomasti omaksi suosikikseni ja hyvää kakkossijaa ylläpitää omena-kaneli. Pieni paha tapa itselläni on aina lisätä puurolautaselle teelusikallinen sokeria. Piparkakkumakuun ei tarvinnut lisätä. 

Itse en kyllä pakkauksen Elovena tytöltä ulkonäöllisesti näytä, mutta sama maku puurojen suhteen meillä näköjään on. Piparkakku annospikapuurolle antaisin viisi tähteä viidestä. Puuro sisälsi oikeita piparkakkujen paloja ja siten oli aivan älyttömän herkullista. Paketti sisältää kuusi minuuttipuuropussia. Pussin sisältö kaadetaan lautaselle, hiutaleiden päälle kaadetaan 1,5dl kiehuvaa vettä. Pienen sekoittelun jälkeen tästä puuro on valmis nautittavaksi. Sie et tuu pettymään. 

äänestin

Vaalien alla usein puhutaan nuorison innottomasta äänestämisestä. Tänä vuonna itse olin kuitenkin asiasta älyttömän innoissani ja ajattelin kerrankin voivani vaikuttaa. Tiedän että välttämättä yhden ihmisen ääni eteläsuomesta ei välttämättä vaikuta, mutta ei se haittaakaan voi. En ole millään tavalla kiinnostunut politiikasta vaan annoin ääneni googlettamieni tietojen mukaan ja intuition kautta. Partio lehdessä oli juttu tunnetuista entisistä partiolaisista, joten googletin asiaa. Selvisi että Niinistöllä ja itselläni on jonkun verran samanlaiset arvot ja ajatukset elämästä. Niinpä päädyin äänestyskopissa antamaan oman ääneni hänelle. Vaalien aikana, tulos ei pahemmin vaikuttanut silloin elämääni. Tietenkin olin tyytyväinen kansan päätökseen.

Nyt lokakuussa 2018, melkein vuosi on kulunut on kulut viime presidentin vaaleista. Vuoden kuluessa en edes muistanut koko asiaa, eikä se siten edes vaikuttanut omaan arkeen. Olihan meillä huippukokous, saatiin suomeen ensimmäinen vauva ja työ nuorten syrjäytymisen ehkäisyksi.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on mielestäni erittäin tärkeä asia ja yksi hyvistä keinoista siihen on juuri partioharrastus. Ehkäisyä saadaan aikaan järjestämällä esimerkiksi partion kokeilumahdollisuuksia (avoimet metsäretket), leiri ja retkeilyvarusteiden hankkiminen vähävaraisille ja leiri tai  tapahtuma stipendien kustantaminen.

Tänään luin suomen partiolaisilta kolme päivää sitten ilmestyneen uutisen. Huusin asiasta innoissani kotona. Sauli Niinistö päätti jättää vaalikampanjastaan ylijääneet rahat nuorten syrjäytymisen ehkäisyksi. Siispä 80 000 euroa sai Suomen Partiolaiset. Partion saama lahjoitus käytetään lyhentämättömänä vuosien 2018 ja 2019 syrjäytymisuhan alla olevien nuorten ja lasten harrastustoiminnan tukemiseksi. Kui siistiä. Itse koin äsken uutisen lukiessani että nyt näin oman äänestykseni vaikutuksen ja sen kuinka kannatta oli kirjoittaa numero lappuun. Oma lippukuntani tuskin saa osuutta rahasummasta :D, mutta toivon että tämä panostus näkyy jotenkin Suomen Partiolaisten toiminnassa tulevaisuudessa.


 Uutinen lahjoituksesta

   

Epäilys lihattomasta

Pari viikkoa sitten purjehdusreissullani oli mukana kasvissyöjä. Itse en ole siis kasvissyöjä, ja olen todella vähän tutustunut uusiin erilaisiin lihan korvaaviin ruokavaihtoehtoihin. Omasta mielestäni partiossa kasvissyöjät voivat olla hankalia, mutta kyseisellä purjehdusreissulla se oli erittäin helppoa. Reissulla perjantaina söimme tortilloiden sisällä mifua. Eli kotimaisesta maidosta valmistettua maitoproteiinia sisältävää ruokaraetta. Kyseinen mifun syönti oli itselleni täysin uusi kokemus ja ennakkokäsitykeni mifusta oli että ruokarae on kuin raejuustoa. Aiemmin olen härkistä syönyt, koostumus ja maku ei käynyt itselleni ja sitä ei siis ole enää lautaselleni päätynyt. Mifuja on olemassa kolmea eri sorttia välimeren tomaatti, meksikon pippuri ja uutuus sweet & sour. Valikoimasta löytyy myös miedosti suolattu original.

Reissulla söin siis lusikallisen välimeren tomaatti mausteista mifua, itsehän olen siis allerginen tomaateille, jonka takia maistaminen jäi yhteen lusikkaan. Maku oli hieman kuminen, mutta ajattelin että annan kotona ruoalle vielä uuden mahdollisuuden ja onneksi annoin.

Mie perjantaina törmäsin uudessa upeassa remontoidussa Kotkan citymarketissa kylmä hyllyyn, missä oli uutuus tuotteita. Hetken pohdinnan jälkeen kauppakorissa oli purkki uutta valion mifu sweet&souria. Resepteistä mulla ei ollut hajuakaan, ajattelin googlettelevani netistä ja tekeväni ohjeen itselleni sitä kautta. Lauantaina päädyin tekemään rakeesta pastaa. Erilaiset pastat on täysin omia suosikkeja. Jos minulta kysyttäisiin söisin koko ajan pelkkää pastaa sipaisulla voita. Olen varmaan entisessä elämässäni ollut joku pastakriitikko.

Avatessani purkkia, missä rakeet olivat, ensimmäiseksi yllätti koostumus ja tuoksu. Itse en kovin välitä liian mausteisesta ruoasta, mutta tuoksu parani mifua hieman paistaessa pannulla. Katsoin netistä ohjeen hapanimelä kastikkeeseen, paistoin mifuja pannulla, heitin keitetyt pastat sekaan ja lisäsin vähän sitruunamelissaa. Lopulta laitoin kaikki samaan astiaan ja ruoka oli valmista ja se oli ihan älyttömän hyvää. Ruoka valmistui helposti, nopeasti ja yllätti itseni ihan täysin sillä kuinka herkullista se oli. Itselleni yllätyksen teki vielä ruoan jälkeen purkista lukiessani että mifu on laktoositonta. Sain siis viettää lauantai yön muualla kuin omissa kaasuissani. Ehdottomasti syön muitakin erimakuisia mifuja tulevaisuudessa. 

Usko itteen

Minä tänään googlettelin Saaristolaivurikurssin koetta ja olin kauhuissani. Olin viime viikonloppuna partiokavereideni kanssa purjehtimassa Pitkäluotoon ja seuraavana päivänä sieltä takaisin Sapokkaan. Lauantain menomatkan jouduimme ensimmäistä kertaa kaikki purjehtimaan neljä tuntia kaatosateen alla. Sitä kokemusta ei helposti muut saa. Illan myöhäisinä tunteja tyttöjen kanssa pohdimme osallistumista veneilykursseille. Viimeisillä minuuteilla olimme kaikki ilmoittautuneita Kotkan opiston saaristolaivuri kurssille.

Tällä hetkellä läpipääsy viime vuoden kokeesta olisi ollut täysi mahdottomuus. Pitää toivoa että joulukuun jälkeen tilanne on täysin päinvastainen. Kurssiin sisältyy matemaattinen maantieto, merikartta ja sen käyttö, kompassi ja sen virheet, optinen paikanmääritys, reittisuunnittelu, vesiliikenteen säädökset ja navigointi. Omalla kohdalla suurin pelko ja ongelmantuottaja voi olla matematiikka. Luulen että tällä kertaa nätisti hymyily ei riitä.


Kurssin suorittaminen ei tunnu olevan ongelma. Mulla on kolme kaveria samassa veneessä samaan aikaan, joten ongelmat ja vaikeudet helppo jakaa ja ratkaista yhdessä.
Maanantaina alkaa opiskelu ja joulukuussa pitäisi olla valmista. Joulukuulle jää vain kokeen läpäisy ja sitten ollaan haavetta yhden askeleen lähempänä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Maalia?

Vaikka luonne ei siltä vaikuta,olen iältäni kuulemma aikuinen. Jostain syystä olen sitä mieltä että aikuiset ei saisi enää haaveilla tai olla suurella halulla oppimassa uutta asiaa harrastuksen parissa. Mulla vähän niinkuin vahingossa kävi silleen. Satahanka meripartioleirillä vietin paljon aikaa lippukuntani nuorten naisten kanssa, mutta oli kyllä ihan älyttömän mukavaa. Lähtiessäni Satahangalla pohdin että nyt on aika tehdä elämässä isohkoja päätöksiä. Mielestäni teltassa illalla hiljaa makuupussissa on paras aika miettiä asioita. Ajatus oli hyvä, toteutus ei niin. 

Yhdelle asialle mie sain varmuuden. Sen asian takia tein äsken hieman nettishoppailuakin. Jos samaan asiaan kerta pystyy minua nuoremmatkin ja vieläpä aiemmin, niin fakta on että meidän partiolippukunnalla on kolme tulevaa uutta ensimmäistä naiskipparia. Mietin asiaa että miksi jonkun pitäisi olla pelkkä ensimmäinen Olaven naiskippari? Sählimiset ja onnistumiset on paljon hauskempaa kokea yhdessä kolmin. Toki me opitaan kaikki eri tahdissa ja ei tietenkään päästä samoihin aikoihin aina opettelemaan. Ei vitsit mie en kestä, kui siistiä. Viime torstaina kisoissa näin vaaleanpunaiset paukkuliivit yhdellä veneessä. Ne nähtyäni olin myyty, äsken hinnat nähtyäni netissä en enää ollut. Myönnän että värit ja ulkonäkö on mulle iso juttu. Tuollaisella asialla niillä ei pitäisi olla isoa väliä. Lopulta tyydyin tummansiniseen. Voihan ne maalata, eiks niin? 

Heti paukkarit ostettuani menin instagramin ja facebookin ihmeelliseen maailmaan ja raivostuin. Itse en yhtään pidä kohdennetusta mainonnasta. Olin juuri eri nettikaupasta tehnyt ostokseni ja olin tyytyväinen, enkä siis halua heti nähdä saman tuotteen mainontaa eri nettikaupasta. En vain pidä siitä ajatuksesta että joku seuraa mitä teen netissä ja heti tulee samanlaisen tuotteen mainoksia eri sivustolta. Tässä toki pissin omaan muroihini etten käyttänyt esimerkiksi yksityistä selailua. 

Perhe partiossa vai partioperheessä

kuva1.Tiedän monia lähialueenkin partioperheitä, missä vanhemmat ovat partiossa ja myöhemmin tuoneet kaikki lapsensakin partioon. Munkin molemmat vanhemmat ovat partiota harrastaneet, eivät onneksi enää leireile tai ole toiminnassa viikoittain. Olen aina ajatellut että leireily on mun ihka oma juttu. Kiinnostus partiosta ja halu auttaa kaikessa kuuluu siihen että oma lapsi valitsi tämän elämäntavan.  Olen ihan varma että oma aikuinen auktoriteetti häviää kun äiti olisi vieressä. Kaupungillakin äitiin törmätessä ensimmäiseksi äiskä nostaa paitaa ettei tissit ole liian tyrkyllä. Leirilläkin voisin hyvin kuvitella kuinka kuulisin useasti siitä että olen taas hukannut jonkun asian. 

Olin viikon leirillä, enkä muistanut viestittää kotia kuin pari kertaa. Kortin sentään lähetin. Tässä kohtaa se että vanhemmat ovat olleet partiossa on hyvä asia, koska he tietävät että ei ehdi tai muista edes ajatella mitä partiokuplan ulkopuolella tapahtuu. Partiokuplaan kuuluu väsyneet jutut kavereiden kanssa, liian suuri sokerihumala, likainen olo ja tarkka päivärytmi, mikä kotiin päästessä levähtää käsiin. Leiriltä palatessa eteisen kynnyksen ylittäessä kiukku siitä että kupla puhkeaa alkaa. Itse yritän pitää kuplaa vielä ainakin päivän olla purkamatta tavaroita, fiilistellä leiribiisejä ja varmistamalla että vähintään koiranikin tietää mitä tein ja söin milloinkin. Muutenkin kuin astiapyyhettä haistamalla. 

1. Kuvassa yritin kuivattaa pyyhkeen lapion nokassa, idea oli mainio. Tulos ei kehuttava...

Jos joskus jonain päivänä hankin omia muksuja, pidän huolen että partiota ainakin kokeillaan, pakko ei ole jäädä. Pienenä ollessani partiossa muistan vaelluksilla toivovani vanhempieni hyppäävän edessä olevan puun takaa halaamaan minua. Olisihan se nyt vain velvollisuus tulla keskelle arkiviikkoa Lappiin lapsen takia. Vuonna 2011 koin elämäni pahimman ukkosmyrskyn keskellä metsää. Muistan etten ikinä ole ollut niin paniikissa ennen sitä, mie selvisin. Ihan ite. Hämeenlinnassa Evon metsän leirisuora on varmaan yksi pahimmasta paikoista pöly allergikoille. Itse en ole, mutta viikon jälkeen nenästä tuli mustaa räkää. Viimeisenä yönä, kun leiri räjähti, myös minä räjähdin. Äiskän vessan sai seuraavana päivänä oksentaa täyteen pölyä... Hullua kuin minus on kestämistä