Vaikka luonne ei siltä vaikuta,olen iältäni kuulemma aikuinen. Jostain syystä olen sitä mieltä että aikuiset ei saisi enää haaveilla tai olla suurella halulla oppimassa uutta asiaa harrastuksen parissa. Mulla vähän niinkuin vahingossa kävi silleen. Satahanka meripartioleirillä vietin paljon aikaa lippukuntani nuorten naisten kanssa, mutta oli kyllä ihan älyttömän mukavaa. Lähtiessäni Satahangalla pohdin että nyt on aika tehdä elämässä isohkoja päätöksiä. Mielestäni teltassa illalla hiljaa makuupussissa on paras aika miettiä asioita. Ajatus oli hyvä, toteutus ei niin.
Yhdelle asialle mie sain varmuuden. Sen asian takia tein äsken hieman nettishoppailuakin. Jos samaan asiaan kerta pystyy minua nuoremmatkin ja vieläpä aiemmin, niin fakta on että meidän partiolippukunnalla on kolme tulevaa uutta ensimmäistä naiskipparia. Mietin asiaa että miksi jonkun pitäisi olla pelkkä ensimmäinen Olaven naiskippari? Sählimiset ja onnistumiset on paljon hauskempaa kokea yhdessä kolmin. Toki me opitaan kaikki eri tahdissa ja ei tietenkään päästä samoihin aikoihin aina opettelemaan. Ei vitsit mie en kestä, kui siistiä. Viime torstaina kisoissa näin vaaleanpunaiset paukkuliivit yhdellä veneessä. Ne nähtyäni olin myyty, äsken hinnat nähtyäni netissä en enää ollut. Myönnän että värit ja ulkonäkö on mulle iso juttu. Tuollaisella asialla niillä ei pitäisi olla isoa väliä. Lopulta tyydyin tummansiniseen. Voihan ne maalata, eiks niin?
Heti paukkarit ostettuani menin instagramin ja facebookin ihmeelliseen maailmaan ja raivostuin. Itse en yhtään pidä kohdennetusta mainonnasta. Olin juuri eri nettikaupasta tehnyt ostokseni ja olin tyytyväinen, enkä siis halua heti nähdä saman tuotteen mainontaa eri nettikaupasta. En vain pidä siitä ajatuksesta että joku seuraa mitä teen netissä ja heti tulee samanlaisen tuotteen mainoksia eri sivustolta. Tässä toki pissin omaan muroihini etten käyttänyt esimerkiksi yksityistä selailua.
