Vinssi

Itse aloitin vuosi sitten Merihaukkojen lippukunnanjohtajana. Ajatus oli mahtava. Lippukunnalla oli vain purjevene, ja itsellä kokemus vain moottoriveneistä. Ei hyvä yhdistelmä. Tämän kesän alkaessa ajattelin että hei, pitäähän munkin tietää purjehtimisesta edes alkeita.

Saaressa koko lapsuuden viettäneenä onneksi tiesin vähän merenkäynnistä ja osasin merikarttoja lukea. Kiitos iskä!
Tänä kesänä lähinnä purjehdukset itsellä on keskittynyt torstai-kisoissa käymiseen ja muihin yksittäisiin purjehduksiin.

Jos tältä kesältä pitäisi sanoa mitä jäi parhaiten mieleen, se olisi ehdottomasti lippukunnan purjeveneen merkki ja malli. Omasta mielestäni meripartiotoiminnan kehittäminen ei ole helpoimmasta päästä. Pitäisi saada lisää kippareita ja tehdä johtajista osaavampia veneellä, ikinä kun ei tiedä mitä sattuu. Itse aina haluankin käyttää lasten oransseja pelastusliivejä, mitkä kiertää haarojen välistä.
Itsehän en voi kevyelle painolleni mitään.

Ensi kesän satahangalle. (https://satahanka.fi/) on ajatus saada kuunon purjehdusporukkaa ja nuoremmat  osaamaan muuta kuin istua. Näytetään turkulaisille että mekin osataan :D

Pinkki kuulakärkikynä

Kaikkihan tietää, että mikään ei toimi ilman kunnon suunnittelua. Vaikka olen ummet ja lammet kehunut partiota, on sillä myös toinen puoli, mistä ei tiedetä. Lippukunnan johtajana minun taustalla pyörii hallitus. Tähän hommaan en ikinä olisi suostunut ilman näin upeita taustajoukkoa. Yhdessä me tehdään paperipartiota ja kokoustetaan hallituksen kanssa kerran parissa kuukaudessa.

Tänään paperipartion Kymenlaaksonpiirin piirikokouksessa.
Toki olisin samaan aikaan ollut innoissani lippukuntani retkellä.
Savua vaatteissa kuin korkokengissä olisi tähän hetkeen ollut onnellisempi vaihtoehto. Nauraa sain silti nähdessäni muualla asuvia partiokavereita.

Viime postaukseen viitaten, kokouksessa sai pullaa. Ei tule huono olo kokoukseen ajellessa kun tietää, että karjalanpiirakat, kahvi ja tuore pulla odottavat. Missä muussa harrastuksessa on näin hyvät kokouseväät? Tämähän meni mainostamiseksi sittenkin... :D

Ilman hyvää taustatyötä ei mikään toimisi, joten haluan kiittää myös jokaista lippukuntani paperipartionkin pyörittäjää, että silti päästää kaiken keskellä metsään!

metsä tortilloja

Ihanaa marraskuuta. Ulkona pimenee ja kynttilöitä kuluu. Itse jäin ysp kurssille hakemusta tehdessä katselemaan kuvia kesän purjehduksilta ja retkiltä. Ihanien lettujen kuvasta tuoksun muisto hiveli hajunystyröitäni. Miksi enää ei voi kaivaa vain takapihalle kuoppaa ja paistaa siinä suklaabanaaneja. jos minulta kysyttäisiin mikä on tärkeintä retkelle lähdettäessä, sanoisin että ruoka. Näin vain sisällä ollessa halu nuotion ääreen on kova.

Minulle partiolaisena lapsia ajatellessa kaikki on hyvin, kunhan kellään ei ole nälkä. Sama ajatus on myös toteutunut ollessani itse johdettavana partiossa. Retkeä edes suunnitellessa ensimmäisenä ajatellaan että mitä syödään?

Usein retkellä on trangialla ja nuotiolla tehtävää ruokaa ja jotain herkkua. Esimerkiksi suklaabanaanejaa, lettuja, appelsiinikakkuja tai tikkupullaa. Tietysti eri paikkakunnilla on omat herkkunsa. Omat suosikkini ovat ehdottomasti suklaabanaanit.

Itselläni ei ole partiossa tullut liiammin nälkä 15 vuoden urani aikana. Suomen suurimmalla partioleirillä Roihulla kesällä 2016 myönnän että tuli kioskeista osteltua jäätelöä tai pullaa muuta ruokaa enemmän. Tietenkin se oli upeaa ensimmäisistä kertaa suurella leirillä saada berlininmunkkeja. Toiset kaipaa maitoa, itse berliininmunkkeja.

Partiossa olen myös törmännyt ruokiin mitä ei kotona ole saanut. Makaronimössöä eli apinanaivoja meillä on alettu syömään vasta harrastuksen jälkeen. Kotkassa myös tunnettu ruoka Eskan erikoinen oli ensimmäistä kertoo jännittävä ruoka, jälkeenpäin se ei ole kotona uponnut. Ulkona tietenkin kaikki ruoka maistuu parhaalta.

Mikä on sun mieleenpainuvin partion ruokailuhetki:)