''Hyvin sä vedät''

Vaeltajien projekteihin kuuluu Suomi-projekti. Tarkoituksena tutustua muihin kaupunkeihin suomessa ja paikkakunnan lippukuntien vaeltajiin. Merihaukoissa meillä vaeltajissa määrän korvaa laatu. Espoon Mankkaan eräsudet otti minuun yhteyttä että lähtisikö meidän vaeltajat ottamaan Kotkan pysähdyksen haltuunsa, ja mehän tietenkin otettiin. Totesihan Janne Katajakin että Kotkalaiset ovat vieraanvaraista porukkaa. Espoolaiset ottivat iloisena ajatuksemme lähteä porukassa purjehtimaan vielä kun lippukuntamme purjevene vedessä kelluu. Meillä oli ehkä ikimuistoisin päivä partiossa tähän mennessä.

Starttasimme noin kahdentoista aikoihin laiturista veneen nokka kohti lehmäsaarta.
Sää oli täydellinen purjehtimiseen. Meillä oli ruuat ja kahvit mukana
ajatuksena tehdä ruoka lehmä saaressa. Espoon vaeltaja ryhmä oli todella mukava. Olimme päässeet vähän peruuttamaan laiturista kun kuulimme vedestä huutoa. Meidän yksi kolmesta merihaukoista oli päättänyt mennä uimalla testaamaan veden lämpötilaa. Samalla selvisi myös että hänen päällään olleet pelastusliivit kestivät. Saimme lippukuntalaisemme vedestä ylös ja kuivattelemaan. Puhelinkin selvisi tästä lämpötilaerosta ja kosteudesta.

Saimme taas hyvää harjoitusta ja päätimme samalla hyvällä meiningillä jatkaa matkaa. Odottihan meitä ruuanlaitto kunhan pääsisimme perille. Pääsimme nostamaan purjeita ylös ja oikeasti purjehtimaan ilman koneella ajamista. Espoolaisista yksi oli aiemmin purjehtinut partiossa, joten saimme tehtyä uusia kokemuksia.

Päästyämme vihdoin lehmäsaaren väylälle päätimme etsiä lippukuntaveneellemme Olavelle oman karikiven veden pohjasta. Olimmehan pitkään jo pohtineet että milloinkohan meidän kivi osuu vastaan ja sieltä se löytyi. Pienen hien noustessa otsaan teimme nopeita päätöksiä siitä että miten matka jatkuisi. Emme tienneet mitä veneen alla oli tapahtunut, joten ajoimme takaisin laituriin. Äänen perusteella meidän kivi ei nyt sitten ollutkaan pienimmästä päästä. Espoolaiset partiolaiset kommentoi kipparillemme vain että ''hyvin sä vedät'', joten ei me ihan surkeaa päivää järjestetty.

Partiolaisilla on aina varasuunnitelma takataskussa, joten menimme lippukuntalaisellemme tekemään ruokaa. Espoolaiset pojat kaivoivat rivitalon takapihalle syvän kuopan nuotille ja tekivät siihen nuotion (heillä oli lupa ja nurmikkoa ei vahingoitettu kuvauksen aikana).
Saimme herkullista salaattia, makkaraa ja suklaabanaaneita. Vain aamupalan nauttineena iltapäivällä oli todella kova nälkä.

Hauskaa meillä oli ja ainakin tämä päivä jäi mieleen. Muusta ei illalla kotona puhuttukaan. Kiitos Mankkaan eräsusien vaeltaja vartio ja toivottavasti ei järkytetty teitä liikaa. Vartion matka Suomi projektin parissa jatkui ruuan jälkeen Riihimäelle. Osaan kyllä järjestää kaikille ikimuistoisia tapahtumia syntymäpäiville.